Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



yleisönosasto

 

 

Sisäministeri on
selityksen velkaa

Arvoisa sisäministeri Ville Itälä. Te olette julkisuudessa ehdottanut valtionavun poistamista järjestöiltä, jotka osallistuvat väkivaltaisuuksiin mielenosoituksissa, ja väkivaltaisten mielenosoitusten boikotointia.
    Kysyisinkin nyt teiltä, herra ministeri, seuraavia asioita:
    Miten määritellään ”järjestö, joka osallistuu väkivaltaisuuksiin?” Kaikki suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat ilmoittaneet kannattavansa väkivallatonta mielenosoittamista ja tuomitsevansa väkivallan. Tällä perusteella tuollaisia järjestöjä ei ole olemassakaan. Määritelläänkö järjestöt mahdollisesti yksittäisten jäsenten väkivaltaisen toiminnan perusteella? Järjestöt eivät ole eivätkä voi olla vastuussa yksittäisen jäsenen teoista, joten niitä ei pitäisi sellaisista rankaista.
    Mikäli määritelmä perustuu yksittäisien jäsenien toimiin, niin tarkoittaako se sitä, että jos väkivaltaisesti mieltään osoittanut henkilö kuuluu johonkin puolueeseen, puolueen valtionapu (lue: puoluetuki) lakkautetaan? Loogisestihan näin tulisi tapahtua.
    Mikäli poliisi käyttäytyy väkivaltaisesti mielenosoitusten yhteydessä, pitäisikö poliisivoimien valtion tuki lakkauttaa? Jos ei, niin miksei? Miksi yksittäinen virasto/instituutio nostetaan laissa järjestöjen yläpuolelle?
    Miten sisäministeriö tietää etukäteen, mikä mielenosoitus muuttuu väkivaltaiseksi? Mielenosoituksiin osallistuvat järjestöt ja yksittäiset henkilöt kun eivät sitä tiedä. Tarkoittaako tämä sitä, että sisäministeriö – siis poliisivoimat – ovat ennalta päättäneet käyttäytyvänsä väkivaltaisesti? Silloinhan sisäministeriö tietäisi väkivaltaiset mielenosoitukset jo etukäteen.
    Olisin kiitollinen, mikäli löytäisitte aikaa vastata näihin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin. Uskoisin myös monien muiden olevan asiasta kiinnostuneita.

Mika-Petri Lauronen
kansalaisaktivisti
Oulu




Hylätyistä pihoista turvapaikka perhosille

Kun oli pikkupoika 1940-luvulla, perhosten siipien lepattelu oli vielä varsin tavallista katseltavaa lämpiminä kesäpäivinä. Silloin tällöin me pikkupojat syyllistyimme lippalakkien kanssa niitä jahtaamaankin. Nyt en enää tekisi niin – ja odotteluajatkin lienisivät liian pitkiä, niin harvoin kun perhosia enää näkee.
    Joka paikassa ei näin kuitenkaan ole. Olen jo yli kymmenen vuoden aikana tehnyt havaintoja asuinpaikoista, jotka on jätetty tyhjilleen tai entisestä asunnosta lähialueineen on vain joitain muistoja: joitain kulttuurikasveja, tiiliä, kivijalkoja. Näiden paikkojen poikkeuksellisessa aukeudessa leviää kauniiden ja toisinaan harvinaisten villikasvien kaunis ja kiintoisa luontococktail. Siellä voi toisinaan tavata paitsi yllättävää perhosrunsautta, myös paljon noita luonnon kaksitasoja, sudenkorentoja, lentelemässä läpikuultavin ja sinertävin siivin.
    Kun nykyään kunnat, seurakunnat ja yksityiset vastoin luonnonsuojeluaatettaan, uskontoaan ja periaatteellista ihailuaan luovat lähinnä viherasvalttia nurmikoistaan ja tekevät siten tekevät usein villeille hyönteisille ja kasveille elinolot mahdottomiksi, kannattaisi luonnonsuojelun nimissä säästää edes vanhoja asuinpaikkoja luonnon raiskauksilta. Siellä mummon ja papan viljelykasvien seassa – mitä vielä on jäljellä – kasvavat rinnan luonnon fauna ja floora, myös monet perhoset. Iloitkaa elämän monimuotoisuudesta, siipien lepattelusta ja värien kirjosta – ei vain autonpeltien kiillosta ja puoliksi tapetusta viheriköstä. Elämän ankaruus ja köyhyys oli usein myös rikkautta!

Pentti Törmälä
Hamari



<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

Yleisönosastoon kirjoittaminen >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. 09 5860 4123 fax. 09 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO