Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 

Naiset kotiin!

Kotien kukoistus kompensoi pikku laman.

Johanna Korhonen

Tekniikan tohtori Pekka Kivalo esitti hiljattain Helsingin Sanomissa, että nuoret naiset olisi kutsuttava kodinhoitopalvelukseen samaan tapaan kuin miesten on suoritettava varusmies- tai siviilipalvelus. Suomen kodit kun ovat niin ränstäisiä ja lapset niin laiminlyötyjä, että jotain on pakko tehdä.
    Kodinhoitopalveluksen suoritettuaan ”. . . monet nuoret naiset saattaisivat kiinnostua tästä ammatista niin, että jatkaisivat vielä jonkin aikaa ennen avioitumistaan. Ansioituneimmat ehkä jatkaisivat opettajina”, Kivalo esitti. Ymmärrän tästä, että ”avioitumisen jälkeen” työssä kävisivät enää nämä ansioituneet kodinhoidon opettajat.

En tiedä, onko Kivalolla ideointiyhteyksiä Afganistanin tunnetusti tarmokkaisiin Taleban-veikkoihin, mutta joka tapauksessa ajatus naisten siirtymisestä työelämän ulkopuolelle on mitä kannatettavin. Tulin tähän tulokseen, kun itse mietiskelin, miten oivassa kunnossa kotimme olisikaan, jos ei tarvitsisi tänäänkään olla töissä.
    Kivalo-mallia täysin käsittämättä otan seuraavan pohdiskelun omiin nimiini. Korhos-mallissa uuteen yhteiskuntamalliin siirrytään saman tien, vaikka syyskuun alusta lukien. Parikymppiset naiset menevät kodinhoitopalveluun ja me vanhemmat daamit jäämme joukolla muuten vain pois työelämästä. Pikkulasten ja teinien äidit tietenkin hoitavat lapsiaan, kun taas lapsettomat naiset voivat keskittyä kodinhoitoon ja kummitätitoimiin, vanhat naiset isoäiteinä ja -täteinä toimimiseen ja nuoret naiset äitiyteen valmistautumiseen sekä kodinhoidon opetteluun.

Ensimmäinen seuraus uudistuksesta lienee se, että maan talouselämä luhistuu pätevän henkilökunnan puutteeseen noin syyskuun puolessavälissä. Jos työpaikan henkilökunnasta vaikka puolet tai edes kolmannes lähtee yhtäkkiä kälppimään, seuraukset ovat tuntuvat – ajatelkaa nyt vaikka omia työpaikkojanne. Bruttokansantuote nokkaa kohden laskee semmoiset viisikymmentä prosenttia jonnekin Saudi-Arabian tasolle. Mutta kotien kukoistus kyllä kompensoi pikku laman, eikä enää voida puhua taloudellisten arvojen ylivallasta.
    Myönteistä on myös se, että miehille vapautuu runsaasti työpaikkoja. Niitä he tarvitsevatkin: miehillehän tulee jonkin verran paineita, kun heidän pitää paitsi elättää oman perheen naiset ja lapset, myös maksaa niin paljon veroja, että kotihoidot ja muut yhteiskunnan perhepoliittiset tuet saadaan maksetuiksi. Homman hoitamiseksi kunnialla voidaan hyvinkin tarvita pari–kolme työpaikkaa miestä kohden.
    Valtaosa lapsiperheistä saattaa uudessa mallissa joutua asunnottomiksi, kun asuntolainoja ei yhden vanhemman tuloilla saada maksetuksi, vaikka mies huhkii kuinka. Tämän positiivinen vaikutus on se, että asuntojen hinnat halpenevat, kun markkinoille loka–marraskuussa tulee valtava määrä tyhjiä perheasuntoja.

Koska työpaikkalounaita kokkaamassa ei ole enää ketään, miehet käyvät tietysti kotona lounaalla. Vanhainkotien henkilökuntaa ei enää ole, joten mies hakee lounastunnilla myös mummon kotiin ruokailemaan ja pesulle.
    Kun kaikki naiset on saatu turvallisesti työelämän ulkopuolelle ja kodin lämpöön, voidaan alkaa odottaa tuloksia: hyvin hoidettuja lapsia, onnellisia miehiä ja puhtauttaan kiilteleviä koteja. Minunkin tapauksessani kotiin siirtymisestä aiheutuu monenlaista hyvää – muun muassa se, etten enää pääse kirjoittelemaan joutavanpäiväisiä kolumneja. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO