Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Kuluttaja kansallistalkoissa

Ostaminen ostamisen vuoksi ei välttämättä ole parasta isänmaallisuutta.

Jyrki Räikkä

Lama on nykysuomalaisille jokseenkin samanlainen tabu kuin karhu esi-isillemme. Jos karhusta piti muinoin ylipäätään puhua, huonon onnen välttämiseksi siitä käytettiin mesikämmenen tai metsänomenan kaltaisia kiertoilmauksia. Nyt ääneen ei saa puhua lamasta – ainakaan sen oikealla nimellä, sillä jo selkäpiitä karmivan termin ääneen lausumisen pelätään aiheuttavan arvaamatonta tuhoa: laskukauden esiin manaaminen muuttuu nopeasti itsensä toteuttavaksi tuomiopäivän profetiaksi. Toistaiseksi onkin puhuttu mieluummin maailmantalouden turbulenssista, häiriöistä ja epävarmuudesta.
    Erityisen araksi puheenaiheeksi lama on noussut Suomessa nyt, kun maailmantalouden epävakaisuus on heittänyt yksittäisen kuluttajan temppelin harjalle ja lastannut hänen niskaansa vastuun kansantalouden kasvun ylläpitämisestä. Kuluttajan tasapainoilua näiden odotusten alla seuraa innokas ja arvovaltainen yleisö: talouselämän vaikuttajat ovat kannustaneet toinen toistaan äänekkäämmin suomalaisia käyttämään rahaa yhtä avokätisesti kuin tähänkin saakka. Talouden trendisetterit vakuuttavat, etteivät taivaanrannalle kerääntyneet mustat pilvimassat tule päälle, kunhan kuluttaja ei anna niiden häiritä maksusuorituksiaan.

Kotimarkkinoille viesti tuntuukin toistaiseksi menneen yllättävän hyvin perille – nimenomaan henkilökohtaisella tasolla. Tilastokeskuksen keskiviikkona julkistaman luottamusindikaattorin mukaan kuluttajien usko omaan talouteensa ei ole horjunut, vaikka käsitykset Suomen talouden tulevaisuudennäkymistä ovat selvästi synkistyneet.
    Makrotason vaikeudet heijastuvat – ehkä pienellä viipeellä – myös kotitalouksien ostovoimaan, vaikka tämän itsestäänselvyyden ääneen lausuminen ei olekaan vallitsevan näkemyksen mukaan suotavaa. Kun epävarmuus vaivaa myös työmarkkinoita, tietoihin esimerkiksi lainanoton vilkastumisesta ei pidä suhtautua huolettomasti.

Jatkuvaa tai alati kiihtyvää kuluttamista ei pitäisi korottaa isänmaalliseksi itseisarvoksi. Pikemminkin kannattaisi jo hyvän sään aikana keskustella siitä, miten kulutusta voidaan suunnata nykyistä paremmin kansantaloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäville urille.
    Esimerkiksi palvelujen suosiminen tavarahankintojen kustannuksella, kotimaisten tuotteiden asettaminen tuontitavaran edelle sekä valmius maksaa laadusta ja ympäristöystävällisyydestä olisivat monessakin mielessä askelia kohti ”kestävää kulutusta”, jos näin ristiriitainen käsite sallitaan. On hieman kummallista, että kotimaisen työn arvolle herkistytään yleensä vasta sitten, kun kansakunta pyrkii laman alhosta uuteen nousuun. Kaukonäköiset kuluttajat ryhmittyvät kotimaisen työn puolustukseen jo taantuman torjuntataistelussa.

Mutta ei kuluttaja osto-oikkuineen roiku yksin kansantalouden suitsissa, vaikutuksensa on myös valtiovallan ohjastuksella. Budjettiriihestä odotetaankin nyt vastuullisesti tasapainotettua esitystä, joka valaa uskoa tulevaisuuteen, mutta kriisiaikojen retoriikkaan turvautumatta varautuu myös pahan päivän varalle.
    Valitettavasti epävarmuus tarjoaa tilaisuuden myös välistävetoihin. Suorastaan pelottavia ovat sellaiset populistiset irtiotot, joissa lamapeikon varjolla ajetaan muita pyyteitä. Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasin (kok.) ehdotus, jonka mukaan energiaverojen korotuksista pitäisi nykysuhdanteissa luopua, kuuluu tähän kategoriaan. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO