Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kommentti

 

 

Kansalaiset verkossa

Virtuaalidemokratia lisää osallistumisen tunnetta – ainakin näennäisesti.

Markku Henneken

Ylä-Karjalassa on kolmen vuoden ajan ollut kehitteillä pienimuotoinen virtuaalivallankumous. Kyse on Internetin tavoin toimivasta kansalaisverkosta, johon kaikilla seutukunnan asukkailla on ilmainen ja ainakin periaatteessa tasavertainen pääsy. Sitran rahoittaman projektin myötä on seudulle saatu lukuisia nettikioskipisteitä, joista on mahdollista päästä sekä kansalaisverkkoon että Internetiin.
    Samanaikaisesti ”maailman verkottuneimman” seutukunnan asukkaista on koulutettu ”tietoyhteiskunnan ruohonjuuritason pioneereja”, ja odotukset kansalaisten itsensä rakentamasta verkosta ovat suuret. Toiset pitävät verkkoa tulevaisuuden ”tietoyhteiskunnallisen demokratian” työkaluista merkittävimpänä, toiset ylipäätään autioituvan seutukunnan viimeisenä oljenkortena.

Ajattele globaalisti –
toimi virtuaalisesti

Verkossa käytyyn kansalaiskeskusteluun olen ajankohtaisiin aiheisiin kommentoimalla ottanut osaa alusta asti. Olen Etelä-Suomen elintasoa paossa oleva ”elintasopakolainen”, vihertävän less is more -filosofian värittämä käsityöyrittäjä ja kaiken lisäksi myös kasvissyöjä, jonka ideologinen istuvuus täkäläiseen metsästys- ja maatalouskulttuurin muokkaamaan perinnemaisemaan on huono.
    Lienee siis ollut mahdotonta välttääkään ajatusten ketjukolareita paikallisella tiedon valtatiellämme, jota voisi kuvailla paitsi kapeaksi ja yksikaistaiseksi, niin myös aika lailla yksisuuntaiseksi. Täkäläiseen mielipideilmastoon kehnosti sopivista ajatuksistani on kuitenkin kehkeytynyt usein hyvinkin laajaa periaatteellista keskustelua, jos toisinaan myös paljon melua tyhjästä. Verkkoon rekisteröityneisiin käyttäjämääriin nähden on kuitenkin hämmästyttävää, kuinka harva lopulta osallistuu keskusteluihin.

Maailmankuvaa seulomassa
Kansalaisverkon tapaisen avoimen keskustelufoorumin luulisi houkuttelevan ajatustenvaihtoon sekä johtavan erilaisten maailmankuvien törmäyksiin. Kuitenkin Internet, siinä missä tiiviimpi kansalaisverkkokin, saattaa johtaa jopa täysin päinvastaiseen. Käyttäjästä tulee lukemansa suhteen valikoiva. Hän suodattaa pois kaikki mahdollisesti uhkaavat tekijät maailmankatsomustaan horjuttamasta.
    Kansalaisverkkokeskusteluissa on ollut havaittavissa myös selvää pitkäjännitteisyyden puutetta, vaikka ”tekstarisukupolvi” ei verkossa vielä merkittävässä määrin mukana olekaan. Pelkkä viestien pituus on useimmille kynnyskysymys keskustelun seuraamiselle ja ”totuus” asiasta kuin asiasta pitäisikin kyetä ilmaisemaan tekstiviestimitassa. Aivan kuten muissakin medioissa, perusteellisempaan asioiden käsittelyyn ei tunnu mielenkiinto tai toisaalta aika nykyihmisellä riittävän.

Tiedon valtatieltä metsään?
Demokratian välineenä tai edes niin sanotun demokratiavajeen korjaamisessakaan kansalaisverkot tuskin tulevat tekemään ihmeitä. Toisaalta välinettä on turha kritisoida, sillä lopulta käyttäjistä itsestään riippuu, mitä välineellä saa aikaiseksi.
    Politiikka ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan kuin vain tiettyä, suhteellisen pientä osaa väestöstä, tehtiinpä sitä missä muodossa tahansa. Sen sijaan, että ihmiset oma-aloitteisesti välittäisivät ottaa asioista ja niiden taustoista selvää, kasvaa houkutus tarttua yksinkertaisilta kuulostaviin ”totuuksiin”. Luonnollisesti myös houkutus tarjota niitä kasvaa.
    Tässä ”helppojen nakkien” markkinoinnissa Internetistä saattaa hyvinkin tulla monen sorttisille saarna- ja markkinamiehille aivan oman luokkansa markkinapaikkoja.

Yhteisöllisyyttä yli rajojen
Globaali, hiljalleen kärjistyvä ”markkinataloustotalitarismi” on kaikesta huolimatta jo syrjäyttämässä perinteisen, kansalaislähtöisemmän demokratian, sillä demokratia on kaupallistunut siinä missä monet muutkin ideologiat ja uskonnot. Perinteisissä vaaleissa äänestämisen sijasta äänestämme jo nyt lompakoillamme ja myös ekologisen omantunnon mukaan, jos siltä tuntuu ja ”ostovoima” riittää.
    Internet tarjoaa jokaiselle jotakin ja tekee samanhenkisille ja samalla tavalla ajatteleville mahdolliseksi lyöttäytyä yhteen ja pitää yhtä – etäisyyksistä ja rajoista huolimatta. Verkossa kuka tahansa voi tuntea hyvinkin voimakasta yhteisöllisyyttä, oli kyse kuinka pienestä yhteisöstä tahansa.
    ”Reaalidemokratian” kankeus ja suoranainen aseettomuus kaupallisuuden hyökyaaltoa vastaan johtaa näillä näkymin ”virtuaalidemokratiaan”. Näin ihmisille voidaan antaa edes näennäinen tunne osallisuudesta sekä mahdollisuuksista vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. o

Soitinrakentaja-artesaani Markku Henneken on Nurmeksen vihreiden puheenjohtaja.

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO