Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



visiitti

 

 

Vaikuta ja valitse?

Nuorten suosimat vaikutuskeinot kääntyvät perinteisiksi, kun keski-ikäiset väistyvät.

Anna-Kaisa Pitkänen

Pari viikkoa sitten julkaistun Nuoret ja uusi politiikka -tutkimuksen mukaan hätä nuorten poliittisen kiinnostuksen puutteesta ei ole tämän näköinen. Tutkimus kertoo, että perinteinen usko parlamentaariseen demokratiaan on romahtanut, mutta kansalaisaktivismi ja vaihtoehtokuluttaminen ovat tulleet suosituiksi vaikutuskeinoiksi
    Tutkijoiden lisäksi muun muassa Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen mietti (HS 6.6.2001), etteivät nuoret ole poliittisesti täysin menetettyjä. Tarttuvathan he auliisti esimerkiksi vaihtoehtoisen vaikuttamisen keinoihin.

Politiikan syrjäyttäjiksi nuorten maailmassa on epäilty milloin mitäkin: tiedon puutetta, koulutuksen puutetta ja kilpailevia mielenkiinnon kohteita. Nyt syitä ei tarvitse vaivautua etsimään: onhan meillä uudet vaikuttamisen keinot!
    Esimerkiksi Erkki Pennanen löysi merkkejä politiikan murroksesta: ei vielä Attac eivätkä turkistarhaiskut, mutta jo ydinvoiman vastustaminen tuntuu yhdistävän nuoria niin merkittävästi, että sitä voidaan pitää merkkinä jostain suuremmasta muutoksesta.
    Tutkijat taas painottivat esimerkiksi sitä, että nuoret keskustelevat politiikasta, eli se siis kiinnostaa heitä!
    Voidaanko kuitenkaan pitää poliittisuutena sitä, että nuoret puhuvat politiikasta tai yrittävät kuluttaa harkiten? Pitävätkö edes nuoret itse näitä keinoja kaikkein ihanteellisimpina vaikuttamisen keinoina?

Itse en tutkijoiden ja Pennasen varovaiseen optimismiin lankeaisi: Mielenosoitukset, vaihtoehtokuluttaminen ja kierrätys merkitsevät eittämättä jokaiselle sukupolveni ihmiselle yhteiskunnallisina vaikutuskeinoina jatkuvasti enemmän, mutta eivät ne kilpaile itsestään selvästi perinteisen vaikuttamisen kanssa.
    Vaihtoehtoiset vaikuttamisen tavat korostuvat nuorten maailmankuvassa luullakseni siksi, ettei perinteiseen politiikkaan osallistumiseen ole tarpeeksi todellisia väyliä.
    Monesti vaihtoehtoinen politikointi on yritys saada ääni kuuluviin poliittisissa keskusteluissa, joissa nuoret ovat enemmän kohteen tai statistin roolissa kuin pääosassa.

Poliittisen kiinnostuksen esteet ovat todennäköisesti yhtäältä kielessä ja toimintatavoissa. Nykypolitiikan suojautuminen byrokraattisen kielenkäytön ja mietintöpinojen taakse ei luo keskusteluyhteyttä, jossa nuoret aidosti tuntisivat tulevansa kuulluiksi ja ymmärretyiksi.
    Toisaalta nuoret eivät tunne olevansa aidosti mukana päätöksenteossa.Vaikka nykyään puolueilla on nuorisojärjestönsä ja maireat mainokset, tärkeät keskustelut käydään joidenkin muiden kuin nuorten itsensä kanssa. Varsinaiseen päätöksentekoprosessiin pääsevät mukaan vain muutamat sellaiset edustajat, jotka nuoret voivat aidosti tuntea omikseen.

Esimerkiksi äänestysaktiivisuuteen voi vaikuttaa aidosti ehdokkaan ikä. Harva nuori tuntee luottamusta vanhempiensa ikäisiä poliitikkoja kohtaan.
    Ei siis ihme, jos fiksuimpien tekee mieli perustaa omat järjestöt omia asioita ajamaan. Suorassa toiminnassa sana ainakin kuuluu, vaikka se ei tehoaisi.

Ennen kuin maalaan villejä visioita vaihtoehtopolitiikan esiinmarssista, jään vielä hetkeksi odottavalle kannalle. Perinteisen politiikan paluu saattaa alkaa luonnollisen poistuman myötä. Keski-ikäiset kansanedustajat eläköityvät, ja uudet kasvot alkavat käydä keskusteluja ikäluokkani kielellä, meille tärkeistä asioista.
    Kun isä ja äiti eivät äänestäkään lastensa puolesta kolmea suurta, voi nuorille vaihtoehtoihmisille tulla kova kiire vaaliuurnille, omaa puoluetta etsimään. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO