Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Suhteellista oikeutta

Vaalijärjestelmän uudistajina puolueet ovat kaalimaata vartioivia pukkeja.

Jyrki Räikkä

Kolme vuosikymmentä paikallaan polkenut vaalijärjestelmän uudistusprosessi ei nytkähtänyt vieläkään liikkeelle, kun Vaalitoimikunta 2000 sai reilun vuoden työn ja 23 kokouksen jälkeen mietintönsä valmiiksi. Puolueet eivät päässeet yksimielisyyteen eduskuntavaalien uudistamisesta, vaikka vaalipiirien välisten väestösuhteiden muuttuessa järjestelmän epäkohdat ovat tulleet entistä räikeämmin esille.
    Nykyinen vaalijärjestelmä asettaa puolueet ja niiden äänestäjät eri puolilla maata kovin eriarvoiseen asemaan, kun suhteellista vaalitapaa sovelletaan jokaisessa vaalipiirissä erikseen. Niin sanottu piilevä äänikynnys – yhteen edustajapaikkaan oikeuttava osuus annettujen äänten määrästä – vaihtelee vaalipiireittäin suuresti: siinä missä viime eduskuntavaaleissa Uudellamaalla edustajapaikkaan riitti vain 3,03 prosenttia äänistä, Pohjois-Karjalassa vaadittu ääniosuus oli yli nelinkertainen, 12,50 prosenttia. Kun vaalipiirin edustajapaikkojen luku määritellään asukasluvun perusteella, muuttoliikkeen jatkuessa piilevän äänikynnyksen alueellinen vaihteluväli nousee pian jo yli kymmenen prosentin.
    Piilevän äänikynnyksen korkeus suosii suuria puolueita pienten ja keskisuurten puolueiden kustannuksella. Kun pienessä vaalipiirissä kaikki edustajapaikat jaetaan muutaman vahvimman puolueen kesken, muita ryhmiä kannattavien äänet ”menevät hukkaan”. Tällainen vanhojen valta-asemien sementoituminen vaatii myös veronsa, sillä uusien aatteiden patoaminen poliittisesti turhauttavan äänikynnyksen taakse tekee pienistä ja muuttotappiollisista vaalipiireistä myös henkisesti kituliaita takamaita. Se on aluepoliittisestikin tuhoisaa.

Järjestelmän korjaaminen on osoittautunut erityisen vaikeaksi, koska se edellyttää vinoutumasta hyötyvien suurten puolueiden myötävaikutusta. Tämä näkyi jälleen Vaalitoimikunta 2000:n työssä. Alkuun kohtuullisessa yhteisymmärryksessä kehitelty tasauspaikkajärjestelmä ajettiin karille, eikä viime metreillä sen vaihtoehdoksi esitetystä vaalialuejärjestelmästäkään päästy yksimielisyyteen.
    Rivistä lipesi ensimmäisenä kokoomus – ilmeisesti kevään heikkojen galluplukujen säikäyttämänä – ja tilaisuuden tullen sosiaalidemokraatitkin ryhtyivät peesaamaan päähallituskumppaniaan. Ville Itälän johtama perustuslakivaliokunta puhui viime vaalikaudella ponnekkaasti suhteellisuusperiaatteen paremman toteutumisen puolesta. Nyt vaikuttaa siltä, että kokoomus on hukannut uuden kipparinsa vanhan johtotähden.

Vaalitoimikunnan työstä tuli pikemminkin erilaisia uudistusmahdollisuuksia – ja niiden esteitä – luetteloiva taustaselvitys kuin muutoksen moottori. Vaikka mietinnön poliittinen käyttöarvo jää tässä vaiheessa vähäiseksi, se osoittaa kuitenkin selvästi, että vaalijärjestelmän parantamiseen on monia teitä.
    Toimikunnan monessa yhteydessä toistama pelko puoluekentän sirpaloitumisesta tuntuu sen sijaan hieman liioitellulta – silloin tällöin eduskuntaan pääsevät yhden tai muutaman hengen pienpuolueet eivät ole sellainen uhka sujuvalle lainsäädäntötyölle, että niiden kampeamiseksi eduskunnan ulkopuolelle pitäisi nähdä erityistä vaivaa.
    Parista asiasta toimikunta oli kuitenkin ilahduttavan yksimielinen: suhteellisuusperiaattetta vääristävät ja äänestäjän kuluttajansuojankin kannalta arveluttavat vaaliliitot on siirrettävä historiaan. Toimikunta esittää myös yksimielisesti neuvoa-antavan kansanäänestyksen sallimista vaalien tai valtiollisen kansanäänestyksen yhteydessä. Tämä muutos kannattaisi kirjata lakiin mahdollisimman nopeasti. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO