Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Aallonharjalla

Vihreiden kannatuksen kasvu avaa huimaavia näkymiä – sekä ylös- että alaspäin katsottaessa.

Jyrki Räikkä

Pitkään vallinneet politiikan painovoiman lait näyttävät olevan kumoutumassa. Poliittinen kenttä vuotaa sekä oikealta että vasemmalta laidalta, kun Vasemmistoliiton ja kokoomuksen kannatuskäyrät ovat vaipuneet alaspäin. Gallupeissa keskusta on toistaiseksi vakiinnuttanut asemansa Suomen suurimpana puolueena, mutta eniten vanhaa status quota järkyttää vihreiden nousu. Vihreä liitto on jo ohittanut suosiossa Vasemmistoliiton – vanhan mahtipuolue SKDL:n perillisen – eikä edes ero kokoomukseen tunnu enää tavoittamattomalta. Suurten puolueiden pyhä kolmiyhteyskin osoittaa siis järkkymisen merkkejä.
    Mielipidemittausten perustalle ei kuitenkaan kannata rakentaa pilvilinnoja. Gallupit rekisteröivät vain kannatuksen raja-arvoja ja puolueiden potentiaalia, mutta vaihteleviin poliittisen ilmapuntarin lukemiin ei kannata tuijottaa itseään sokeaksi. Gallupkannatusta on myös käytännössä vaikea realisoida poliittiseksi käyttöpääomaksi. Vaalitulos ratkaisee, kuten oikein onkin.

Nähtäväksi siis jää, kuinka pysyväksi vihreiden kannatuksen nousu osoittautuu. Kun vihreät ovat profiloituneet – pidettiinpä sitä hyvänä tai ei – ennen kaikkea nuorempien ikäluokkien, kaupunkilaisten, eteläsuomalaisten ja koulutettujen puolueeksi, väestö- ja aluerakenteen muutokset pelaavat hitaasti mutta varmasti puolueen pussiin. Vihreiden kannatuksen viime aikojen hurja tahti selittynee kuitenkin sillä, että yleisessä mielipiteessä vihreät ovat viime aikoina lisänneet uskottavuuttaan ja näkyvyyttään.
    Ajankohtaiseksi nousseen ydinvoimakysymyksen merkitystäkään ei pidä unohtaa, mutta luultavasti eniten nostetta vihreille on tuonut vuoden verran puolueen hallussa ollut peruspalveluministerin salkku. Osmo Soininvaara on osoittautunut varsinaiseksi mediamagneetiksi: on mahdotonta erotella, missä määrin tämä johtuu vihreän sosiaalipolitiikan tilauksesta ja missä määrin tiedotusvälineiden tykästymisestä Soininvaaran suorasanaiseen persoonaan.

Vihreiden imu on herättänyt myös muut puolueet. Yhtäältä se herättää kateutta ja katkeruutta, joka voi vaikeuttaa esimerkiksi hallitusyhteistyötä ja hallituskumppaneiden toleranssia vihreiden tekemiä aloitteita kohtaan. Vihreiden uudet avaukset tulkitaan yhä herkemmin poliittisten irtopisteiden keruuksi, josta rangaistaan tavalla tai toisella.
    Toisaalta vihreiden sosiaalipoliittinen menestys houkuttelee muita ryhmiä samoille apajille. Ainakin kokoomus pyrkii selvästi vihreiden vanaveteen Ville Itälän tuorein kasvoin. Nähtäväksi jää, muuttuuko kokoomuksessa pelkkä käärepaperi vai myös paketin sisältö.

Niin kauan kun tuulet ovat suotuisat, kaikki vetoapu kannattaa ottaa vastaan – silläkin uhalla, että yhteistyö kohentaa myös siihen halukkaiden puolueiden kannatusta. Samalla tavalla kävi silloin, kun vihreät nostivat ympäristöasiat suomalaisen politiikan keskiöön: muut puolueet seurasivat perässä ja terästivät – vähintäänkin nimellisesti, mutta jossain määrin myös todellisuudessa – omaa ympäristöpoliittista otettaan. Asennemuutos saattoi hidastaa vihreiden kasvua, mutta ympäristön asialle laajapohjaisuus oli eduksi. Toki puolueilla on ympäristöasenteissaan yhä paljon terästämisen varaa, ehkä vähän vihreilläkin.
    Vihreiden haasteeksi jää se, miten muiden puolueiden alttius kyetään muuntamaan sosiaalipolitiikan uudistuksiksi vielä tällä hallituskaudella. Seuraavan hallituksen varaan ei pidä laskea liikoja: vaikka vihreällä veräjällä on vieraillut jo useampaan otteeseen komea kosija, hänen helavyössään roikkuvaa puukkoa kannattaa varoa. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO