Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Hyvyyden markkinoilla

Eettinen kuluttaminen vaatii viileää harkintaa.

Jyrki Räikkä

Viime vuodet ovat olleet eettisen kuluttamisen juhlaa, kun markkinoille on virrannut aina vain uusia erilaisilla ekoleimoilla ja reiluuden sertifikaateilla varustettuja tuotteita ja palveluita. Siinä missä eettisesti motivoitunutta kuluttamista pidettiin menneinä vuosikymmeninä marginaaliryhmien itsekorostuksena ja erikoisuuden tavoitteluna, siitä on nyt tullut osa suuren yleisön - ei vielä enemmistön, mutta vauhdikkaasti kasvavan vähemmistön - omaksumaa ostoskulttuuria.
    Harvassa ovat edelleen sellaiset ihmiset, joiden jokaista kulutusvalintaa edeltää harkinta siitä, millaisia vaikutuksia ostoksella on ympäristöönsä tuotteen valmistus- tai myyntipaikalla. Mutta yhä useammat ottavat varainkäytössään ainakin satunnaisesti eettiset näkökohdat huomioon ja ovat valmiita maksamaan niistä ylimääräistä.

Kuluttaminen on paitsi inhimillistä, myös välttämätöntä. Niin kauan kuin eettisen kuluttamisen kysyntä ja tarjonta ruokkivat toisiaan siten, että kierre todella lisää ympäristön kannalta ja sosiaalisesti vastuullisen tuotannon osuutta, vastuullisen kulutuksen valtavirtaistuminen ja kaupallisen potentiaalin kasvu on pelkästään hyväksi.
    Yhtä ongelmatonta ei ole se, jos eettisiksi julistautuvien tuotteiden esiinmarssi lisää myös kulutuksen kokonaismäärää. Vaarana on, että markkinoiden logiikka vie juuri tähän: "kestävän kehityksen" nimissä markkinoiduista hyödykkeistä tulee vain uusi brandi tavanomaisen tuotannon kylkeen, ilman että se muuttaisi tuotannon rakenteita kestävämmiksi.

Eettinen kuluttaminen pitää jo käsitteenä sisällään pienen paradoksin: kun kuluttaminen merkitsee jonkin käytössä olevan resurssin hävittämistä tai kalvamista, "eettisyys" tarkoittaa tavallaan kulutuksen aiheuttamien vahinkojen minimoimista. Ekotuotetta on turha ostaa - ainakaan kestävän kehityksen nimissä - jos pärjää ilmankin. Tarveharkintaisuuden pitäisi sijaita ylimmällä rivillä vihreän kuluttajan huoneentaulussa.
    Toisaalta eettinen kuluttaminen voi pitää sisällään ristiriidan siemeniä, jotka ainakin näennäisesti voivat pakottaa ympäristötekijät ja sosiaalisen vastuun harkinnan kilpasille keskenään. Valinta ylikansallisen suuryhtiön ja reilun kaupan banaanien välillä on selvä, mutta entäpä jos ostankin reilun kaupan banaanien sijaan kotimaisia omenoita? Jo kujetusmatkojen vuoksi omenien ekologinen selkäreppu on varmasti pienempi, mutta tarvitsisiko ecuadorilainen banaaninviljelijä rahojani suomalaista omenafarmaria kipeämmin?
    Kannattaa varoa sitä loogista sudenkuoppaa, että ihanteeksi nostettaisiin eettisesti tuotettujen hyödykkeiden kulutuksen maksimoiminen. Ekoshoppailusta ei pitäisi tehdä sellaista elämysmatkailua, jossa hillitön kulutus käännetään osallisuudeksi ja vastuunkannoksi. Eettinen kuluttaminen ei ole velvollisuus, vaan mahdollisuus.

Markkinoille altis ja yksilöllinen aikamme saattaa helposti ylikorostaa yhden ihmisen tekemien kulutusvalintojen merkitystä. Mutta vähintään yhtä harhaista olisi kokonaan tyrmätä kuluttajan vaikutusmahdollisuudet. Tarjontaa voidaan ohjailla eettisempään suuntaan organisoidulla ostoskäyttäytymisellä, vaikka pelkästään kassakoneen äärellä maailmaa ei pelasteta.
    Ekologisesti kestävä tuotanto tarvitsee tuekseen määrätietoista ympäristöpolitiikkaa siinä missä reilu kauppa kaipaa kylkeensä kehitysyhteistyötä. Eikä yrityksiäkään pidä jättää eettisten ja liiketaloudellisten näkökohtien yhteensovittamisessa vain bisnesv aistojensa varaan: ne tarvitsevat myös yhteiskunnan ohjausta. Jotta poliittinen tahto tuotannon etiikan kehittämiseksi saadaan aikaiseksi, eettisesti tietoisten kuluttajien pitäisi olla myös yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon aktiivisesti osallistuvia kansalaisia. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO