Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



visiitti

 

 

Osallistuvaa alistusta?

Kansainväliset rahoituslaitokset turvautuvat eettiseen käsitteistöön.

Anna Tommola

Saikohan Suomessa vieraillut Maailmanpankin pääjohtaja James D. Wolfensohn suotta kakun naamaansa? Hänhän puhui kehitysmaista niin kauniisti! Pankin alkuvuodesta ilmestyneessä köyhyysraportissakin on uusi, sosiaalista vastuuta korostava ote.
    Raportissa köyhyyttä tarkastellaan laajasti taloudellisten, poliittisten ja sosiaalisten prosessien summana. Talousuudistuksilla saavutettava kasvu on välttämätöntä köyhyyden vähentämiseksi, mutta myös kehitysmaiden ja markkinoiden väliset suhteet olisi tasapuolistettava ja köyhät osallistettava kehitykseen.
    Yhtenä taikasanana on valtaistaminen, empowerment. Köyhien on voitava hallita omaa elämäänsä ja osallistua itseään koskeviin päätöksiin. Maiden vastuuta omasta kehityksestään on lisättävä.
    Tuleeko maailmasta siis kertaheitolla oikeudenmukainen?

Ainakin valtajulkisuudessa retoriikkansa raikkaaksi tuulettanut Maailmanpankki otettiin avosylin vastaan. Paras köyhyysraportti koskaan, iloittiin.
    Pankkiin aiemmin kohdistuneen arvostelun valossa se ei ole paljon sanottu. Kansainvälisten rahoituslaitosten kehitysmaissa ajama talouspolitiikka ei tunnetusti ole ollut omiaan edistämään oikeudenmukaista kehitystä, pikemminkin päinvastoin. Laitokset ovat päässeet sanelemaan ”hyvän politiikan” ehdot asukkaiden tarpeista piittaamatta.
    On hienoa, jos Maailmanpankki on valmis myöntämään, ettei pelkkä talouskasvu poista köyhyyttä. Pistää vain epäilemään, kun asian (imago)arvon oppiminen kesti näinkin pitkään: kansalaisjärjestöissä ja etelän kansalaisliikkeissä samoja oivalluksia on yritetty tolkuttaa vuosikymmeniä ilman, että se olisi mennyt kovakalloisten pankkiirien päähän.
    Vaikuttaakin kiusallisesti siltä, että rahoituslaitokset ovat painostuksen pakottamina alkaneet kiillottaa julkista kuvaansa. Samalla tavoin kuin yritysten on tänä päivänä hyvä julistaa eettisyyttään ja ympäristövastuutaan, myös suurten lainoittajien kuuluu kertoa, kuinka paljon enemmän ne oikeastaan välittävät kolmannen maailman kaskiviljelijöistä kuin omista voitoistaan.

Mitä on oikeasti tehty? Vuonna 1999 Maailmanpankki päätti asettaa lainansaannin ehdoksi, että maalla on pankin määritelmien mukainen köyhyydenvähentämisohjelma (PRSP). Periaate on taas sinänsä hyvä. Se kuitenkin vahvistaa pankin valtaa vaikuttaa entistä kokonaisvaltaisemmin kehitysmaiden politiikkaan ja sanella myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden säännöt.
    On huolestuttavaa, jos laitos uudesta roolistaan innostuneena ulottaa lonkeronsa yhä useammalle elämänalueelle. Pankki on pankki – se ei ole yleishyödyllinen organisaatio tai demokraattisesti valittu poliittinen elin. Kehityksen ehdoista muilla sektoreilla pitäisi pystyä päättämään jostain ihan muualta käsin.
    Valitettavasti usko esimerkiksi YK:n toimintakykyyn on paikoin hapertunut olemattomiin, vaikka juuri sen olisi voinut toiveikkaasti kuvitella asettavan eettisiä ja sosiaalisia reunaehtoja rahoittajille, jotka sentään väljästi kuuluvat sen organisaatioon.

Kermavaahdon ja taikinan haaskaamisen sijasta tulisi etsiä vaihtoehtoja, niin mahdottomalta kuin se tuntuukin.
    Aitoa osallistamista olisivat kenties kokonaan uudet päätöksentekotavat tai elimet, joiden vallankäytössä kehitysmailla olisi tasavertainen osa. Ei siis vain osallistaminen hankkeisiin, vaan osallistaminen sääntöjen muotoiluun. Kansainväliset rahoituslaitoksethan pelaavat tällä hetkellä ääni per dollari -periaatteella, käytännössä Yhdysvaltain pillin mukaan.

Uskottavuusongelma juurtaa syvemmältä kuin yksittäisistä toimintatavoista. Luulen, etteivät kaikki tule koskaan luottamaan Maailmanpankin tai kansainvälisen valuuttarahaston kaltaisiin toimijoihin, vaikka nämä kuinka kirjaisivat ohjelmiinsa uusia iskulauseita.
    Kyse on periaatteesta: vallasta ja demokratiasta. Rikkaiden teollisuusmaiden luomien ja johtamien organisaatioiden on vaikea hankkia pitkään hyväksikäytetyissä maissa riittävää legitimiteettiä ollakseen yhtä aikaa sekä suunnittelijoita, toteuttajia että valvojia. o

 

<< Langan kotisivulle
Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO