Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



visiitti

 

 

Euroopan eduksi

Mistä keskustelemme, kun keskustelemme EU:sta?

Rosa Meriläinen

Euroopan unionin suunnasta käytävä keskustelu on hyvää maaperää politiikan helppoheikeille. Koska kukaan ei voi tietää, mitä mikin ratkaisu käytännössä pitkällä aikavälillä tarkoittaa, voi kuka tahansa oikeastaan sanoa Euroopan unionista mitä tahansa. Absoluuttista virhettä on vaikea kenenkään puheissa osoittaa.
    Ei ole olemassa Euroopan tason poliittista keskustelua eikä eurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa. On vain epälukuisa joukko yhteismitattomia politiikan kenttiä, jotka käyvät EU-keskustelua hyvin pienellä kosketuspinnalla toisiinsa. Ennustaminen on vaikeaa, mutta tulevaisuuteen kannattaa silti yrittää vaikuttaa omien arvojen pohjalta. Sehän on politiikan perusidea.

Jokin on kuitenkin jo muuttunut. Vuonna 1994 olin ensimmäisen vuoden valtio-opin opiskelija yliopistossa ja EU-jäsenyyskeskustelu oli pinnalla. Ajattelinkin, että aktiivisesti keskustelua seuranneena ja lehtiä lukevana ihmisenä minun ei tarvitse lukea EY-tenttikirjaa vaan selviän siitä yleistiedolla.
    Tenttikysymyksenä oli EMU:n historia. En ollut ikinä kuullutkaan kirjainyhdistelmää muun kuin erään australialaisen nokkaeläimen nimenä. Kuitenkin minulle kerrottiin pari vuotta sitten, että olin äänestänyt myös EMU:lle kyllä silloin, kun äänestin EU:lle kyllä.

Viime kesänä olin Yhdysvalloissa eurooppalaisen ryhmän mukana ja löysin kuin löysinkin sisältäni eurooppalaisen identiteetin. ”Me eurooppalaiset” ja ”ne amerikkalaiset”. ”Meidän vanha kulttuuri” ja ”niiden kammottavat marmoripylväät”.
    Tennesseessä hissipoika kysyi minulta, mistä olen kotoisin. Kotimaani nimi ei selvästikään soittanut kelloja, joten tarkensin olevani Euroopasta. Hissipoika hymyili leveästi ja vastasi ”Oh Europe, that's a beautiful place!”. Silloin minä hymyilin eurooppalaisen arroganttia hymyä.

Samoin kuin sosiaalidemokraateilla, myös vihreällä liikkeellä on vahva kansainvälinen tausta. Me olemme eurooppalainen liike. Vaikka joskus tuntuukin siltä, ettei tahdo ymmärtää muiden maiden sisarpuolueita, on eurooppalainen näkökulma ja eurooppalainen yhteistyö meille luontevaa.
    Vihreä liitto voikin parhaimmillaan tuoda solidaarisuuden ja kokonaisuuksien näkökulman suomalaiseen EU-keskusteluun vastapainoksi jäsenyyskeskustelun jäännediskurssille Suomen edusta ja siitä, paljonko Suomi markkoja saa, paljonko maksaa.
    Yllättävän helposti sitä itsekin sortuu puhumaan Suomen edusta. Joskus onkin toki aivan mielekästä miettiä erilaisten ratkaisujen vaikutusta suomalaisiin oloihin. Mehän olemme suomalaisen systeemin erityisasiantuntijoita täällä Suomessa. Suomalaisen näkökulman ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa nurkkapatrioottista poteroelämää, jossa suojatuista sopista huudetaan etelään, että älkää tulko tänne tallaamaan meidän nurmikoita.

Pitkällä aikavälillä on kaikille hyödyksi se, että hyvinvointi ja vakaus kasvaa myös muualla kuin Suomen rajojen sisällä. Todellista turvallisuutta lisää varmemmin demokraattinen kehitys entisissä itäblokin maissa kuin univormupojille ostetut hilut, vempeleet ja taivaanvispilät. Laajentuminen ja Euroopan unionin rakenteiden valmentaminen tätä tarkoitusta silmällä pitäen on ollut luontevasti vihreille tärkeä tavoite.
    Erityinen vihreä haaste on kuitenkin se, että tohdimme laajentumista katsoa koko Euroopan – myös hakijamaiden – näkökulmasta, emmekä vain kysy paljonko me joudumme maksamaan, montako markkaa me menetämme seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana.

Jos saisin lapsen, hän olisi vuonna 2026 saman ikäinen kuin minä nyt. Millainenkohan maa Bulgaria on silloin? Onko Eurooppa kaunis paikka? o

Kirjoittaja on Vihreän liiton EU-poliittista linjapaperia valmistelevan työryhmän puheenjohtaja.

 

<< Langan kotisivulle
Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO