Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Isäin astumaan

Nuoret ovat valitettavan hyvin omaksuneet ne arvot ja asenteet, joita heille on syötetty.

Jyrki Räikkä

Torstaina julkistetun kansainvälisen Nuori kansalainen -tutkimuksen tulokset ovat masentavaa luettavaa. Tutkimuksessa, johon osallistui edustava joukko peruskoulun päättövaiheessa olevia nuoria kaikkiaan 28 eri maasta, suomalaisten nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on ennätyksellisen alhainen. Osallistumishalukkuus yhteiskunnalliseen toimintaan jää selvästi alle keskiarvon. Koko joukon peränpitäjiksi suomalaisnuoret jäävät myös, kun vertailuun otetaan käsitykset sosiaalisen vastuunkannon tärkeydestä – kuten toiminnasta ihmisoikeuksien, ympäristönsuojelun tai rauhan hyväksi.

Laiha lohtu on se, että tutkimuksen perusteella suomalaiset koululaiset kuuluvat yhteiskunnallisilta tiedoiltaan ja taidoiltaan maailman valioihin – sijoitus on vieläpä selvästi parantunut aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Mutta yhteiskunnallisten asioiden hyvä tuntemus ei yllättäen lisääkään yhteiskunnallista aktiivisuutta, päinvastoin. Vaaleissa ehdokkaaksi asettuminen kiinnostaa eniten niitä nuoria, joiden tietopohja on heikoin. Tutkijat tulkitsevat tätä tietoa melko suorasukaisesti niin, että tulevaisuudessa yhä useammalla poliitikolla saattaa olla rikollista taustaa. Demokratian legitimiteetin kannalta vakavammin otettava uhka lienee kuitenkin se, ettei poliittinen osallistuminen kiinnosta niitä nuoria, jotka tuntevat järjestelmän parhaiten.
    Vähäisestä yhteiskunnallisesta osallistumishalukkuudesta huolimatta suomalaisilla nuorilla oli tutkimuksessa selvästi keskimääräistä myönteisempi kuva omasta kansakunnasta ja valtiosta, kun esimerkiksi muissa Pohjoismaissa tyytyväisyys kotimaahan oli keskimääräistä vähäisempää. Suomalaisnuoret odottavat valtiolta ja julkiselta sektorilta myös selvästi parempaa sosiaalista, moraalista ja ennen kaikkea taloudellista turvaa kuin ikätoverit yleensä muissa maissa.

Suomalaisten nuorten omintakeinen kansalaispassiivisuus ja vähäinen yhteiskunnallinen kiinnostus on liian helppoa lokeroida joko turpean tyytyväisyyden merkiksi tai pullamössösukupolven poliittiseksi uusavuttomuudeksi. Tutkimus antaa onneksi viitteitä myös syistä, joiden vuoksi suomalaisnuoret jäävät osallistumisessa ikätovereistaan jälkeen.
    Nuoret jäävät osattomaksi itseään koskevaan päätöksentekoon jo kouluyhteisön sisällä. Peruskoulu-uudistuksen yhteydessä 1970-luvulla toteutetuista kouluhallintokokeiluista jäi niin traumaattiset kokemukset, ettei opetushallinnolla ole sittemmin ollut halua uusien osallistamistapojen kehittämiseen.
    Tutkijoiden mukaan koulun opetus on muutenkin puutteellista, sillä se ei anna valmiuksia yhteiskunnallisia kysymyksiä koskevaan mielipiteenmuodostukseen. Kun nuorilla ei ole eväitä yhteiskunnallisten ristiriitojen analysointiin, he välttävät politiikkaan ja yhteiskunnallisiin liikkeisiin osallistumista.

Konsensushakuisuus ja ristiriitojen pelko ei tietenkään ole vain koululaitoksen ongelma, vaan sama asennevamma leimaa koko yhteiskuntaa. Suomalaisuus on historian saatossa opittu määrittelemään uhanalaiseksi toiseudeksi, jonka jatkuvasti käynnissä oleva puolustustaistelu ei siedä yksilöllisiä irtiottoja tai vallitsevien yhteiskunnallisten totuuksien kyseenalaistamista. Nuoret aistivat tämän sekä koulu- että kotikasvatuksen kautta, ja sama henki leijuu koko yhteiskunnalisessa ilmapiirissä.
    Jos nuoret halutaan todella mukaan päätöksentekoon, heille pitää tarjota puolivillaisen retoriikan sijaan todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Nähtäväksi jää, onko suomalainen yhteiskunta tähän ihan oikeasti valmis. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO