Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



yleisönosasto

 

 

Esteettisyys sopii vammaisellekin

Vihreän Langan numerossa (VL 16.2.) oli artikkeli vammaisen naisen minäkuvasta Mikä nainen -kirjan pohjalta. Hämmästyin artikkelin vanhakantaista asenteellisuutta.
    Yhtäältä psykologi Katri Koskinen kommentoi: ”vammaisten naisten kohdalla mitaksi (minäkuvan suhteen) nousevat ulkonäön sijaan muut asiat, esimerkiksi älykkyys ja empatiakyky”. Toisaalta taas kirjan tekijöihin kuuluvaa Merja Portimoa artikkelin kirjoittajaa kuva sanoilla”siro ja huoliteltu uranainen”. Vaikka siis yhdeltä osin vammaisen naisen henkisiksi kainalosauvoiksi tarjotaan älyä ja empatiaa, myönnetään silti, että kirjan kirjoittaja on vammaisenakin ulkonäöltään miellyttävän oloinen.
    Taiteen ja kulttuurin piirissä on jo pitkään tunnustettu, että taide ja esteettisyys on monitahoinen asia. Tämän takia ihmettelen, miksei vammautunut henkilö voi etsiä reilusti kauneutta ja rohkeutta omasta, myös ulkoisesta, olemuksesta.
    Artikkelissa mainittiin, etteivät ulkoiset asiat ole vammaiselle niin tärkeitä. Minun mielestäni on tärkeää mitata hyvinvointia myös ulkonäön kautta, koska se kuuluu osana omasta terveydestä ja puhtaudesta huolehtimiseen. Jos vammaisten avuja mitataan pelkällä avulla ja empatialla, voi sekin johtaa epäterveeseen kilpailuun ja luonnottomiin ennakko-odotuksiin.
    Toisaalta olin ilahtunut samassa lehdessä julkaistusta Irina Krohnin kolumnista ”Voihan Barbie!”. Kolumnissa hyökättiin juuri sitä muoviestetiikkaa vastaan, jonka puolella minäkään en ole.

Kika Hammar
vammainen äiti, työtätekevä ja opiskelija
Helsinki




Turve on pahin

Turveteollisuusliiton toimitusjohtajan, Raimo Sopon mielestä turpeen käyttäjiä ei tule syyllistää kasvihuonekaasujen päästöistä ”enempää, kuin luonnonlait sitä todellisuudessa edellyttävät” (VL 23.2.).
    Aiheesta on vastikään ilmestynyt kattava selvitys Turpeen asema Suomen kasvihuonekaasutaseissa, joka on julkaistu kauppa- ja teollisuusministeriön Tutkimuksia ja raportteja -sarjassa (20/2000). Siinä on elinkaarianalyysin avulla rinnasteisesti esitetty puun, turpeen sekä fossiilisten polttoaineiden käytön ilmastovaikutuksia. Selvityksen mukaan luonnontilaisilta ja metsäojitetuilta soilta korjatun turpeen polton päästöt ylittävät jopa kivihiilen polton ilmastovaikutuksen. Sen enempää turpeenpolttajia ei tarvitse syyllistääkään.
    Turve on kaiken aikaa ollut Oulun Toppilan voimalaitoksen pääpolttoaine. Puuta on vasta viime vuosina käytetty 10–20 prosentin verran kokonaisenergian tuotannosta. Turpeen suuresta käyttömäärästä johtuu myös Oulun kaupungin johtava asema kuntatason hiilidioksidipäästöissä, sillä kivihiiltä ei käytetä ja liikenteenkin osuus kokonaispäästöistä on melko vähäinen.
    Raimo Sopo vaatii ”kestävän”, turpeen lisääntyvään käyttöön perustuvan energiahuollon turvaamista kaikissa oloissa. Viime vuosien käyttötasolla teolliseen turpeenkorjuuseen soveltuvat suot loppuvat Pohjois-Pohjanmaalta noin vuosisadassa. Mitä ”kestävää” tällaiseen luonnonvaran haaskaukseen sisältyy ja miten turpeen polton jatkaminen edistää ilmastomuutoksen torjumista?
    Viime aikoina turpeen asemasta käydyt poliittiset äänestysnäytelmät eivät tosiasioita muuksi muuta. Ilmastomuutoksen torjunnan tulee kuulua tätä nykyä energiantuotannon periaatteisiin. Esimerkiksi Oulun kaupungin energiahuollossa se merkitsee oleellista turpeen käytön vähentämistä ja pitkäjänteistä metsä- ja peltobiomassojen käytön edistämistä. puheenjohtaja

Mauri Huhtala
Pohjois-Pohjanmaan
luonnonsuojelupiiri ry



<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

Yleisönosastoon kirjoittaminen >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. 09 5860 4123 fax. 09 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO