Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



yleisönosasto

 

 

Jätevienti oli ehto ydinvoimalan rakentamiselle

Anna Tommola kirjoitti (VL 15.12.) suomalaisen ydinjätteen käsittelysuunnitelmista, että ”parikymmentä vuotta sitten Suomessa pidettiin tärkeänä seurata tarkkaan muualla tehtäviä ydinjätepäätöksiä... Ensisijaisena päämääränä oli jätteiden toimittaminen jälleenkäsiteltäviksi ja pysyvästi sijoitettaviksi ulkomaille.”
    Minusta tämä on aika lievästi sanottu. Jonkin verran asioita muistavanakin uskallan väittää, että silloin kun Suomessa keskusteltiin Loviisan ydinvoimaloiden rakentamisesta, mistään ensisijaisista päämääristä ei puhuttu. Sävy oli sitä laatua, että rakentamislupaa ei ikinä olisi saatu, ellei olisi voitu luvata, että kaikki korkea-aktiivinen jäte viedään ulkomaille – eli Neuvostoliittoon. Voi siis sanoa, että tämä oli kansalaismielipiteen hankkeelle asettama ehto.
    ”Sittemmin poliittinen ilmapiiri on muuttunut”, kirjoittaa Tommola. Toisaalta Imatran Voimassa oli kaiken aikaa toimittu poliittisesta ilmapiiristä ja ”kansalaisille” annetuista lupauksista huolimatta, tai jopa välittämättä. Tämä näkyy muun muassa yhtiön kustantamasta kirjasta Tuokiokuvia IVOn ympäristönsuojelusta, sen sivulta 26, joka alkaa väliotsikolla ”Ydinjätteiden lopullista sijoittamista Suomeen ryhdyttiin suunnittelemaan alusta pitäen”.
    Ei jää epäselväksi, että ”kansalle” annettu lupaus tiedettiin filunkipeliksi ”alusta pitäen”.

Hannes Mäntyranta
Helsinki




Ruotsissa ei kaiveta vielä

Ydinjätteen loppusijoitusta käsittelevässä artikkelissa (VL 15.12.) on haastateltu Greenpeacen Harri Lammia. Lammi väittää, että missään muualla kuin Suomessa ei toimita niin, että päätös loppusijoituspaikasta tehdään ennen kalliotutkimustilojen rakentamista. Lammi viittaa Ruotsiin, ja toteaa siellä tehtävän kaivauksia useissa paikoissa ennen loppusijoituspaikan valintaa.
    Kaivauksista ei ole kuitenkaan kysymys, sillä ruotsalaisen ydinjäteyhtiön SKB:n ehdottamilla tutkimuspaikoilla on tarkoitus selvittää kallioperän ominaisuuksia maan pinnalta käsin kairaamalla. Vastaavia tutkimuksia on tehty Suomessa jo yli kymmenen vuoden ajan. Ruotsissa ei ole myöskään tarkoitus rakentaa kalliotutkimustiloja mihinkään ehdotetuista tutkimuspaikoista ennen paikan valintaa. Päätös loppusijoituspaikasta tehdään maan pinnalta käsin tehtävien tutkimusten perusteella.
    Loppusijoituksen tutkimus-ja päätösprosessien kansainvälinen vertailu on ylipäätään hankalaa, sillä usein ydinjätehuollon vastuita ja velvoitteita ei ole määritelty samalla tavalla selkeästi kuin meillä Suomessa. Eniten yhtäläisyyksiä päätöksenteossa on Suomella ja Ruotsilla, mutta identtistä se ei ole. Ruotsissa eduskunta ei ota osaa loppusijoituksen päätöksentekoon.

Timo Seppälä
Viestintäpäällikkö
Posiva Oy




Tissimainokset eivät
kerro kaikkea

Rosa Meriläinen kertoo (VL 8.12.), ettei hän usko Suomen miehiä, kun me väitämme pitävämme pienistä rinnoista. Tähän epäuskoon hän on päätynyt ”selaillessaan alusvaatekatalogeja ja iltapäivälehtiä”.
    Eipä ole ihme, että joskus naiset kaatavat niskaani mitä oudoimpia syytöksiä, jos he päättelevät mieltymykseni ja muut mieleni edellämainituista lähteistä!
    Rosa kertoo olevansa feministi. Olen julkisesti arvostellut, kun eräissä tilaisuuksissanne on ilmoitus ”vain naisille”. Nyt ymmärrän paremmin, mihin tuo eristäytyminen johtaa: miehiä määritellään kaupallisten tuotteiden kautta, ei miehiin tutustumalla. Pieleen menee ja pahasti.

Lasse Askolin
sinä-minä -kohtaaja
Helsinki



<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

Yleisönosastoon kirjoittaminen >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. 09 5860 4123 fax. 09 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO