Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Ahneet ja kateelliset

Rikkautta ei pidä demonisoida - eikä pyhittää.

Jyrki Räikkä

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) sohaisi tieten tahtoen muurahaispesään, kun hän viime lauantain Helsingin Sanomissa penäsi kansalaisilta optiomiljonäärien ja muiden nopeasti rikastuneiden vaurauden sietokykyä sekä tuloerojen kasvun hyväksymistä. Samassa haastattelussa Niinistö julistautui kerkeästi myös köyhien ystäväksi, kun hän ihmetteli kesällä esittelemänsä, ”pienituloisia suosivan” veroalen julkisuudessa saamaa arvostelua.
    Niinistö jatkoi kuuman raudan takomista keskiviikkona julkaistussa Turun Sanomien kolumnissaan. Vaikka valtiovarainministeri myöntää, että suurista tuloeroista seuraa myös ongelmia, hän ei näe kehitykselle vaihtoehtoja: esimerkiksi ”jo nyt ylikireän” verotuksen tiukentaminen johtaisi erikoisalojen osaajien maastapakoon ja romahduttaisi ne optioista valtion kassaan kertyvät verotulot, joita ”amerikkalaiset rikkaat” eli suomalaisten yhtiöiden pääosin ulkomaiset osakkeenomistajat ”lapioivat” Suomeen. Ja jos tämä kakku käy pienemmäksi, köyhät eivät saa siitä senkään vertaa kuin nykyisin.

Kun noudatetulle politiikalle ei Niinistön mielestä ole järkeviä vaihtoehtoja, hän leimaa hallituksen arvostelijat tuloerojen herättämän katkeruuden hyväksikäyttäjiksi. Tukea aisaparilleen on antanut myös pääministeri Paavo Lipponen (sd.), joka tiistain Turun Sanomissa totesi valtion tulojen kasvun rohkaisseen ”populistiseen vöyhäämiseen”.
    Lipponen ja Niinistö peräänkuuluttavat uusia ideoita siitä, miten tuloerojen levenemistä voitaisiin ehkäistä. Pyynnössä on kuitenkin sarkastinen ja omahyväinen sävy, joka kuvaa hyvin hallituksen julkisuudessa omaksumaa siilipuolustustaktiikkaa. Talouspoliittinen keskustelu avataan julistamalla, ettei noudatetulle politiikalle ole ollut vaihtoehtoja. Ideakilpailu on ratkennut järjestäjien hyväksi jo avaushetkellään.

Hallitus ei kuitenkaan ole tuloerojen kasvun edessä täysin aseeton, ja tilanteeseen on puututtukin – joskaan ei riittävästi. Pääomaverotusta on 1990-luvun jälkipuoliskolla kiristetty yhteensä neljän prosenttiyksikön verran ilman, että se olisi koitunut kansantalouden turmioksi. Veroa voitaisiin varmasti vielä – vaikkapa väliaikaisesti – korottaa nykytaosta (29%), jos hallituksella olisi siihen poliittista tahtoa. Myös palkkatulojen kierrättämiseen yritysten kautta pitäisi puuttua nykyistä tiukemmin.
    Tuloverotuksen puolelta aitoja tulontasauspyrkimyksiä on vaikeampi jäljittää. Niinistön päinvastaisista väitteistä huolimatta veronkevennyksiä ei ole kohdennettu riittävästi pienituloisille, ja nykyisen hallituspohjan aikana parin prosenttiyksikön alennus ylimpään marginaaliveroon on hyödyttänyt juuri suurituloisia. Rikkaimpien ja köyhimpien välistä kuilua on leventänyt myös se, että perusturva on pääosin jämähtänyt lamavuosien leikkausloukkuun. Sijoittajien Amerikan-apu on ehkä varjellut vähäosaisimpia uusilta iskuilta, mutta vanhojen haavojen parantamiseen sitä on käytetty erittäin niukasti.

Niinistö lohduttaa kolumnissaan köyhiä sillä, että pörssikurssien laskiessa tuloerot kapenevat itsestään. Lohtu on laiha: kun seuraava lama iskee, siitä selviytyminen on vaikeinta niille, jotka olivat nousukaudellakin ahtaimmalla. Mitä suuremmaksi taloudellinen eriarvoisuus nyt kasvaa, sen vaikeampi vähäosaisten asemaa on kohentaa seuraavina talouden kriisivuosina.
    Julkisuudessa hallituksen oppi pörssin ja kansan kohtalonyhteydestä on mennyt hyvin perille. Media seuraa päivittäisiä kurssimuutoksia maaotteluhengessä: menestyksen tunne halutaan kansallistaa, vaikka välittömän taloudellisen hyödyn korjaavatkin taskuihinsa vain osakkeenomistajat ja optioiden haltijat. Näitä voittorahoja ei ole syytä kahdehtia, mutta valtiolta voidaan edellyttää oman osuutensa nykyistä tasapuolisempaa jakoa. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO