Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kommentti

 

 

Parisuhdelaki kulkee jälkijunassa

Hallituksen esitys jättää lesbot ja homot toisen luokan kansalaisiksi.

Kati Mustola

Euroopassa on tällä hetkellä käytössä kaksi erilaista linjaa siinä, miten samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteet ja heidän perheissään elävien lasten asema saatetaan osittain tai täysin samanarvoiseen asemaan heteropareihin ja heidän lapsiinsa verrattuna.
    Yksinkertaisin – mutta poliittisesti vaikea – linja on avioliittolain muuttaminen. Tälle tielle eivät ole vielä toistaiseksi lähteneet muut maat kuin Hollanti, joka viime vuonna avasi sekä avioliittolain että adoptiolain koskemaan myös nais- ja miespareja. Hollannin malli on ainoa, joka takaa kaikille parisuhteille samat oikeudet, riippumatta kumppaneiden sukupuolista, ja kaikille lapsille samat oikeudet, riippumatta siitä, millaiseen perheeseen lapsi on sattunut syntymään.

Pohjola korjaa kurssiaan
Pohjoismaissa on kymmenisen vuotta noudatettu toista linjaa, jossa avioliittolain rinnalle on luotu laki samaa sukupuolta olevien henkilöiden virallistetusta parisuhteesta. Pohjoismaisten lakien mukaan parisuhteen virallistaminen tuo parille samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliiton solmiminen – kahta poikkeusta lukuun ottamatta.
    Samaa sukupuolta olevilla pareilla ei ole Pohjoismaissa oikeutta kirkolliseen vihkimiseen, vaikka molemmat puolisot kuuluisivat kirkkoon. Samaa sukupuolta olevat parit eivät myöskään voi adoptoida yhdessä lapsia, eikä puoliso voi adoptoida toisen puolison siittämää tai synnyttämää lasta, jota pari joka tapauksessa huoltaa yhdessä.
    Pohjoismaisen epätasa-arvoisen mallin puutteita on paikattu Tanskassa ja Islannissa siten, että perheen sisäinen adoptio on nykyään mahdollinen. Ruotsissa sama muutos tehtäneen kuluvan vuoden aikana.

Vihkikaavan puute loukkaa
Suomen hallituksen eduskunnalle antama lakiesitys on jälkijättöinen. Suomessa ollaan vasta lähtemässä linjalle, josta muut Pohjoismaat ovat jo luopumassa. Suomalainen lakiesitys sisältää samat epätasa-arvoistavat piirteet – kirkollisen vihkimisen ja adoptio-oikeuden puuttumisen – kuin alkuperäinen pohjoismainen malli. Näiden puutteiden lisäksi suomalaiseen lakiehdotukseen lisättiin viime vaiheessa vielä kaksi vesitystä, kun esitykseen ei sisällytetty siviilivihkimiskaavaa ja pareilta poistettiin oikeus yhteiseen sukunimeen.
    Siviilivihkimiskaavan sekä kirkollisen vihkimisen mahdollisuuden puuttuminen parisuhdelaista on loukkaus lesboja ja homoja kohtaan. Lakiesitys määrittää samaa sukupuolta olevat parit lähtökohtaisesti toisen luokan kansalaisiksi, kun heille ei anneta mahdollisuutta saada symbolisella tasolla yhteisön vahvistusta rakkaussuhteelle. Lesbojen ja homojen ei tahdota voivan sanoa kumppanilleen ”tahdon”, eikä heidän haluta osallistuvan niihin kulttuurisiin käytänteisiin, jotka kulttuurimme muille jäsenille ovat parisuhdetta virallistettaessa mahdollisia.
    Julkisuudessa on kerrottu, että vihkikaavakysymyksessä on haluttu noudattaa kirkon toivomusta. Kirkko on jo saanut tahtonsa läpi siinä, että avioliittolakiin ei ole koskettu, ja ettei kirkollista vihkimistä samasukupuolisille pareille sallita. Jos kirkko haluaa sulkea pois yhteydestään kirkkoon kuuluvat lesbot ja homot, se on valitettavaa. Se on kuitenkin kirkon oma asia. Mutta miksi kirkon pitää saada määrätä myös kirkkoon kuulumattomien vihkikaavoista?

Nimenmuutos tulee kalliiksi
Sukunimikysymys on toinen loukkaus. Käytännön merkitystä sillä ei juuri liene. Arvelisin, että useimmat parisuhteensa virallistavat haluavat kuitenkin säilyttää entisen sukunimensä.
    Ne, jotka haluavat yhteisen sukunimen ottaa, voivat tehdä sen normaalin nimenmuutosmenettelyn kautta – mikäli yhteiseksi aiottu nimi ei ole suojattu. Sukunimen vaihtaminen maksaa 500 markkaa – heterot saavat halutessaan nimenmuutoksen avioliiton solmimisen yhteydessä ilmaiseksi.
    Päämääränä näyttää olevan, että lain joka pykälään saataisiin vihje siitä, että lesbot ja homot ovat toisen ellei kolmannen luokan ihmisiä, eikä heitä tule kohdella kuten ”parempaa väkeä”.

Adoptio-oikeuden puute
rikkoo perustuslakia?

Kaikkein suurin loukkaus on lasten oikeuksien polkeminen, kun esitys kieltää lapsen ja vanhemman välisen suhteen virallistamisen. Tämä ei ole pelkästään symbolinen kysymys, vaan lapsen perusturvaan ja lapsen tasavertaisiin oikeuksiin liittyvä asia.
    Laki asettaa nais- ja miesparien lapset eriarvoiseen asemaan heteroperheiden lapsiin verrattuna, eli syrjii lapsia perhemuodon perusteella. Se on Suomen uudessa perustuslaissa kielletty. Mistähän löytyisi se taho joka saisi tämän viestin jakeluun eduskunnalle? Hallitukselle viesti ei ole mennyt perille. o

Kati Mustola valmistelee Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella väitöskirjaa lesbojen ja homojen historiasta Suomessa.

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO