Kolumni
Markku Myllykangas

Kylpylät eivät kansaa paranna

Ennen kuin terveydenhuoltoon syydetään lisää rahaa, on eri hoitomuotojen vaikuttavuus selvitettävä.

VÄITETÄÄN, että suomalaiset säästetään vaivihkaa hengiltä. Tällä kauhuskenaariolla pohjustetaan rummutusta terveydenhuoltomenojen kasvun kiihdyttämiseksi.
    Yhdeksänkymmentäluvun alkuun asti terveydenhuollon resurssit kasvoivat yhtä soittoa kolme vuosikymmentä. Sitten tapahtui talouslaman myötä pieni notkahdus, mutta jo usean vuoden ajan terveydenhuoltomenomme ovat taas kasvaneet. Nyt terveydenhuoltoomme survotaan rahaa enemmän kuin koskaan aiemmin.
    Terveydenhuoltomme on puutteistaan huolimatta maailman huippua. Kaikki sairaat hoidetaan. Jonoja on, mutta elintärkeään huippukirurgiaan ei käytännössä jonoteta.

Yksikään valtio ei tietty satsaa sairaisiin niin paljon kuin olisi teknisesti mahdollista. Joka korttelissa ei vielä päivystä lääkäriambulanssi eikä kaupunkien yllä pörrää parvi pelastushelikoptereita. Resursseilla on vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia.
    Terveyttä voi lisätä rahalla vain tiettyyn rajaan saakka, joka Suomessa on ylitetty kauan sitten.
    Lisääntyvät hoidot ja uudet lääketieteelliset teknologiat eivät välttämättä merkitse terveyden tai hyvinvoinnin petraantumista, ainakaan suoraviivaisesti. Syynä ovat vähenevät rajahyödyt. Terveydenhuollon resurssien kasvaessa niiden terveyshyöty ei enää lisäänny samassa suhteessa, vaan voi pahimmillaan johtaa väestön terveydentilan heikkenemiseen. Sairauksilla on ilmiömäinen taipumus parantua itsestään – usein hoidoista huolimatta – ja hoidot tuppaavat komplisoitumaan.
    Väestötasolla terveydenhuollon mahdollisuudet loihtia terveyttä ovat siis hyvin rajalliset. Yksilöt voivat hyötyä, vaikka yhteistä hyötyä ei ilmene.

Mitä huikeimpiin saavutuksiin lääketieteessä on ylletty, sitä tyytymättömimmiksi olemme tulleet, ja odotuksemme ja vaatimuksemme terveydenhuoltoa kohtaan kasvaneet. Palvelujen tarve on rajaton ja resurssit ovat aina vaateita niukemmat. Kaikkea kivaa ei voi saada. On valittava ja tehtävä oikeat asiat oikein.
    Terveydenhuollossa pannaan miljardeja toimintoihin, joiden vaikuttavuudesta ei ole pitävää näyttöä. Kuten suuri osa mielenterveys- ja kuntoutuspalveluista. Kansanterveys ei laitoksissa kylpemällä välttämättä kohene.
    Kuntoutuksen vaikuttavuuden pätevä setviminen ei innosta, koska pelätään vedettävän vesiperän. Ripaus piilopuoluetukea ja työmarkkinapolitiikkaa on myös ujutettu kuntoutukseen, mikä tekee siitä koskemattoman.
    Jos terveydenhuoltoon on pakko laittaa lisärahaa, on osa siitä ohjattava hoitojen vaikuttavuuden tieteelliseen arviointiin. On moraalitonta tuhlata niukkoja resursseja tosiasiallisesti tehottomaan puuhasteluun, vaikka se tarjoaakin mukavaa ajankulua.
    Lisärahalla on palkattava myös lisää hoitohenkilökuntaa vanhuspotilaiden, vammaisten ja niiden, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään, hoivaan ja huolenpitoon. Olkoonkin, että tämä "low tech, high touch" on hoidoista kalleinta. o



ETUSIVULLE