Pääkirjoitus
Jyrki Räikkä
Sirpaleista onnea?

Kierrätyksen pullonkaulat pitää avata niin, ettei koko panttijärjestelmää romuteta.

KILPAILUVIRASTO, valtiovarainministeriö, vähittäiskauppiaat ja pienpanimot ovat kukin omista lähtökohdistaan hyökänneet juomapakkausten haittaveroa ja nykyistä panttijärjestelmää vastaan. Sekavaa ongelmavyyhteä pöyhiessään monet puhuvat ympäristön puolesta, vaikka usein kainalossa pilkottaa myös taloudellisten etujen ketunhäntä. Ympäristö-, kilpailu-, alkoholi-, elinkeino- ja veropoliittiset argumentit muodostavat niin tiukan pirunnyrkin, että sen aukaiseminen voi vaatia ulkopuolista ratkaisijaa.

Kilpailu- ja ympäristöpoliittiset perusteet ovat joutuneet kierrätystaistossa tarpeettomasti keskinäiselle törmäyskurssille. Kun kilpailuvirasto näkee nykyisen kierrätysjärjestelmän syrjivän pienpanimoita, virasto syyttää siitä nykyistä panttikäytäntöä, vaikka eriarvoisuus kulminoituu suurten panimoiden hallitsemaan pullopooliin. Sen liittymismaksu on kaikille yhtä korkea panimon koosta riippumatta, ja myös järjestelmän ylläpitokustannusten tasapuolisuudesta on esitetty vaihtelevia käsityksiä.
    Kilpailuvirasto pitää epäkohtana myös sitä, että pakkausten uudelleenkäytön ja kierrätyksen tuottajanvastuu sekä sen mukainen haittavero koskee ainoastaan juomapulloja ja -tölkkejä. Kun virasto tämän perusteella esittää juomapakkausten ympäristöperusteista haittaveroa poistettavaksi, logiikka vaikuttaa varsin yksioikoiselta: verotustahan voitaisiin saattaa tasapuoliseksi myös pakkausverotusta laajentamalla. Euroopan unionin pakkaus- ja pakkausjätedirektiivikin kannustaa taloudellisten ohjauskeinojen käytttöön, jos siten voidaan ehkäistä pakkausjätteen syntyä.
    Suomen jätelain mukaan kaikkien viranomaisten on yritettävä vähentää jätteiden syntyä. Tässä mielessä kilpailuviraston valikoiva huolenpito on kummallista, ellei peräti laitonta.

Kaupan järjestöt ovat pyrkineet avaamaan keskustelua raaka-aineena kierrätettävien tölkkien ja uudelleen täytettävien pullojen ekologisesta paremmuudesta. VTT:n viisi vuotta sitten tekemässä selvityksessä alumiinitölkki osoittautui yhteisvaikutuksiltaan lähes kaikilla mittareilla kierrätyspulloa kuormittavammaksi. Sittemmin alumiinitölkin valmistusprosessi on keventynyt, mutta myös pullokierrätyksen logistiikka on kehittynyt.
    Voimasuhteet eivät siis liene olennaisesti muuttuneet, vaikka kaupan halu sille edullisempaan tölkkikierrätykseen onkin kasvanut. Samoin kaupan järjestäjien ajama tölkkipantin alentaminen saattaisi lisätä vilskettä juomahyllyillä, mutta myynnin kasvu voisi tapahtua palautusprosentin kustannuksella: taloudellinen kannustin on tärkeä kierräyksen motivoija.

Talonpoikaisjärkikin sanoo, että kymmeniä kertoja kierrätettävä juomapullo on ympäristön kannalta ystävällisempi vaihtoehto kuin sellainen pakkaus, joka viedään kertakäytön jälkeen raaka-ainekierrätykseen. Lisäksi raaka-ainekierrätettävän materiaalin hyödyntäminen tuottaa jo nyt vaikeuksia: jos volyymit kasvaisivat muuttuneen vero- tai panttipolitiikan vuoksi huomattavasti, koko kierrätyksen mielekkyys joutuisi kyseenalaiseksi.
    Nykyisessä pullonpyörityspelissä on varmasti parantamisen varaa. Muun muassa kivennäisvesien ja mietojen alkoholijuomien verotuskäytännössä on epäloogisuuksia, joita ei voida perustella verotussyillä. Eurooppalaisittain harvinaisen tehokkaan järjestelmän perusidea on kuitenkin terve, eikä ihottumaa pidä hoitaa sydänleikkauksella. o



ETUSIVULLE