Pääkirjoitus
Jyrki Räikkä
Hyvässä uskossa

Peruskallio hapertuu Posivan optimismin rinnalla.

"KAIKKI ON KAUNISTA, JOS SITÄ RAKASTAA", julistavat televisiomonitorit Olkiluodon ydinvoimalan henkilöstöruokalassa. Kauniilta, lähes rakastettavalta, vaikuttaa myös ydinjätehuoltoyhtiö Posivan hanke suomalaisten voimaloiden ydinjätteen hautaamisesta Eurajoelle.
    Jätökset halutaan pois silmistä, mielestäkin. Ei siis ole yllätys, että Suomen Gallupin hiljattain Posivan tilauksesta tekemässä tutkimuksessa 78 prosenttia suomalaisista ilmaisi kannattavansa loppusijoitukseen tähtäävän periaatepäätöshakemuksen hyväksymistä, kun sen ainoaksi vaihtoehdoksi oli esitetty ydinjätteiden varastointi nykyiseen tapaan maan pinnalla. Pelkistetty kysymyksenasettelu ei kuitenkaan tuo pintaan niitä epävarmuustekijöitä ja riskejä, joita loppusijoitukseen liittyy.

Ydinjätettä ei voida hävittää nykytekniikalla. Kun tarkoitukseen soveltuvan transmutaatiotavan kehittäminen ei ainakaan toistaiseksi siinnä edes horisontissa, ydinpolttoaineen siirtämismahdollisuudet väliaikaisvarastoista pysyvämpiin ja turvallisempiin tiloihin kannattaa huolellisesti selvittää. Tutkimusta ei kuitenkaan pitäisi tehdä poliittisin perustein: nykyinen aikataulu, jonka mukaan periaatepäätös loppusijoituksesta pitäisi tehdä tänä keväänä ja itse sijoitus aloittaa vuonna 2020, perustuu valtioneuvoston yli 16 vuotta sitten tekemään päätökseen. Nykyisillä poliitikoilla pitää olla rohkeutta puuttua asiaan, jos selvitykset uhkaavat jäädä aikataulusyistä vaillinaisiksi.
    Peruskallioon loppusijoitettavan ydinjätteen on kestettävä 100 000 vuoden painolasti. Loppusijoituspäätöksen tekemisen ehdoksi pitää asettaa vuorenvarma tieto siitä, ettei säteilypaikasta pääse vuotoja elolliseen ympäristöön tai pohjavesiin. Tämä edellyttää äärimmäisen huolellista geologista tutkimustyötä, jossa otetaan huomioon sekä Olkiluodon paikalliset olosuhteet että laajemmat muutostekijät, muun muassa luvassa olevan uuden jääkauden vaikutukset ankarimman skenaarion mukaan. Kallioperän käyttäytymisen lisäksi pitää lisäksi selvittää muun muassa jätesäiliön eristyskyvystä vuosituhantisissa poikkeusoloissa. Tällä on merkitystä muun muassa sijoitussyvyyden kannalta.

Kaikkea tarpeellista tutkimustietoa ei ehkä saadakaan vuoteen 2020 mennessä. Jos loppusijoitukseen on tuolloisen käsityksen mukaan syytä ryhtyä, ydinjätteen pitäisi olla palautettavissa maan pinnalle. Tarve tähän voi syntyä vaikkapa silloin, jos jäte voidaan uuden tekniikan ansiosta kokonaan hävittää – tai silloin, jos jätteen sijoituspaikassa tapahtuu muutoksia, joiden perusteella on syytä pelätä radioaktiivisia vuotoja.
    Posiva vakuuttaa, että ydinjäte on palautettavissa esimerkiksi uudelleenkäsiteltäväksi loppusijoituksen jälkeenkin. Kun säilytystiloja ei ole kuitenkaan Posivan mukaan tarpeen tai mahdollista monitoroida loppusijoituksen jälkeen, ydinhaudan rauha jää uskonasiaksi: avaaminen saattaa olla vaarallista, mutta niin voi olla avaamatta jättäminenkin.

Posiva ei ole puolueetonta tietoa tuottava tiedeyhteisö, vaikka se siihen sävyyn mielellään esiintyykin. Posivan omistajat ovat ydinvoimaa tuottavia suuryrityksiä, ja ydinjätteitä koskevassa mielikuvapelissä on panoksena myös ydinvoiman lisärakentaminen.
    Vaikka Posiva ei varsinaista luikuria laskettelisikaan, sen tekemät riskianalyysit ovat alttiita kaupalliselle tarkoituksenmukaisuusharkinnalle. Valtioneuvoston ja eduskunnan pitäisi nyt heittää loppusijoituksen ylle riippumaton tieteellinen päällystakki, joka pystyy arvioimaan riskejä energiayhtiöiden eduista riippumatta. o



ETUSIVULLE