Kaupunkimeren vihreät saaret / Vihreä Lanka 4.2.2000

Kaupunkimeren vihreät saaret
Jani Saxell

HELSINGIN YLIOPISTO perusti kulttuuripääkaupunkivuoden tunnelmissa kuusi kaupunkitutkimuksen professuuria. Yksi niistä on kaupunkiekologia, Suomessa vielä lapsenkengissä oleva tieteenala.
    "Kaupunkiekologia on nimensä mukaisesti ekologista tutkimusta kaupungissa", kuvailee tuore professori Jari Niemelä toimenkuvaansa.
    "Päämäärämme ovat kahdenlaisia: perustutkimus on uteliaisuustutkimusta, esimerkiksi kartoitamme mitä eliöitä kaupungeissa on tai mitkä seikat vaikuttavat viheralueisiin. Yhtä tärkeää on soveltava tutkimus: perustutkimuksessa hankittua tietoa otetaan käyttöön vaikkapa kaupunkisuunnittelussa."
    Viime vuosina tieteenala on noussut Suomessakin. Kaupunkiekologiaan suuntautuneita suomalaistutkijoita on toistaiseksi vähän, joten Niemelän tutkijaryhmän yhteistyötahoihin kuuluu akateemista väkeä muualta Euroopasta ja kauempaakin.
    "Vastaan on tullut kovasti saman suuntaisia kiinnostuksenkohteita. Vaikutteita olemme ottaneet Keski-Euroopasta, erityisesti Saksasta. Siellä kaupunkiekologialla on pitkät perinteet."

Ei pitkää urbaania
historiaa

Niemelän ryhmän kaupunkitutkimus keskittyy Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle, muiksi tutkimuskohteiksi on valittu Kerava ja Tampere.
    "Suomalaiset kaupungit ovat aika pieniä verrattuna moniin Keski-Euroopan suurkaupunkeihin. Luontoa on vielä jäljellä kaupungeissa ja kaupunkien ulkopuolella luonnonympäristönä. Meillä ei ole pitkää urbaania historiaa, puhutaan vain sadoista vuosista", Niemelä arvioi.
    Kaupunkiluonnon ominaispiirteitä Niemelä listaa kolme. Kaupungissa on erityisen paljon muista maista tulleita lajeja, Helsingin kasvilajeista jopa 60 prosenttia. Kaupungeissa on myös paljon kasveja ja eläimiä, kuten puluja, jotka eivät selviäisi muissa olosuhteissa. Viheralueet ovat laikukkaita. Puistot ovat pieniä "vihreitä saaria kaupunkimeren keskellä." Viheralueita myös häiritään, ihmisen toiminta aiheuttaa niille kulumisvaurioita.

Nakertaminen
ongelmana

Viheralueiden kannalta suurimpana ongelmana Niemelä pitää niiden hidasta nakertamista. Hän ottaa esimerkiksi Helsingin Keskuspuiston.
    "Tulee kaikennäköistä tietä ja rakennusta, pikkuhiljaa se murenee. Täytyy toivoa, että puisto koetaan niin tärkeäksi, ettei sitä kokonaan nakerreta pois."
    Ekologin silmin myös Töölönlahden rakennushankkeet näyttävät huolestuttavilta.
    "Kohde on tietysti hankala. Siinä nähdään hyvää rakentamispotentiaalia. Toisaalta lahti on luonnon keidas keskellä Helsinkiä: hienot, ruohikkoiset rannat, runsas lintulajisto. Rakentajien pitäisi ainakin jättää tarpeeksi suuret puskurialueet rantojen ympärille."
    Viikissä taas ollaan Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen lähiympäristöön rakentamassa 12 000 asukkaan aluetta, joka ilman muuta vaikuttaa suojelualueeseen.
    "Sille kasaantuu enemmän ja enemmän käyttöpainetta. Jää nähtäväksi, pystytytäänkö paine kanavoimaan jalankulkuteille ja poluille vai leviääkö se villisti. Menetetäänkö häiriön takia arvokkaita luontoalueita", Niemelä pohtii.

Suomikin on
seutuistumassa

Pääkaupunkiseudun ekologisesti onnistuneista rakennushankkeista Niemelä nostaa esiin Tapiolan.
    "Silloin kun sitä rakennettiin, ei ajateltu niinkään ekologisia asioita, vaan ihmisen viihtyisyyttä. Mutta ihmisen viihtyvyys ja luonnon monimuotoisuus ovat aika tavalla sama asia." Kun rakennetaan niin, että ihminen viihtyy ympäristössään, hänellä on virkistysalueita ja luontoa ympärillään, myös luonto voi hyvin.
    Isoja lähiöitä kritisoidaan usein massiivisiksi ja rumiksi rakennuskomplekseiksi. Toisaalta ne eivät Niemelän mielestä ole ekologisesti välttämättä niinkään huonoja ratkaisuja.
    "Niissä on yleensä luonto heti vieressä. Lisäksi kun rakennetaan tiiviisti, sinne pystytään järjestämään joukkoliikenne ja palvelut tehokkaasti, mikä on päästöjen kannalta hyvä."
    Tässä suhteessa toivottomimpana tapauksena Niemelä pitää Los Angelesia, joka on levittäytynyt laajalle alueelle ihmisten halutessa omakotitaloihin.
    "Suomessakin leviää seutuistuminen. Vaurastuessaan ihmiset haluavat lähiöistä pois omakotitaloihin. Harvaan asuttuja omakotitaloalueita on kallista huoltaa joukkoliikenteen avulla."

Vihertävä professori
Niemelä kertoo saaneensa viime aikoina kiitettävästi yhteydenottoja kaupungilta. Hän on mukana muun muassa viheralueiden hoitoluokitusten uudistamistyössä ja Helsingin yleiskaavaprosessissa.
    "Kaupunki on lähtenyt hakemaan ekologista asiantuntemusta. Yleensäkin kuntien kiinnostusta ekologisesti kestäviin ratkaisuihin on kovasti enemmän kuin aikaisemmin."
    Myös akateemisessa maailmassa kaupunkiekologia on otettu kiinnostuneena ja positiivisesti vastaan. Työnantajaansa Helsingin yliopistoa hän kehuu liberaaliksi.
    "Saan tehdä mitä haluan opetuksessa ja tutkimuksessa."
    Niemelä, 42, on asunut kaupungissa kohta 20 vuotta. Helsingin yliopiston kasvatti on koulutukseltaan eläinekologi, tohtoriksi hän väitteli koppakuoriaisista. Työtä, opetusta ja tutkimusta ei hänen mukaansa voi erottaa muusta elämästä.
    "Yritän elää itsekin niin kuin opetan ja tutkin, pyrin käyttäytymään niin kuin toivoisin muidenkin käyttäytyvän. Aina se ei onnistu, tulee matkustettua lentokoneella tutkijatapaamisissa vähän turhankin paljon", Niemelä naurahtaa. o



ETUSIVULLE