Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



yleisönosasto

 

 

En luovu autovanhuksestani!

Vihreä Lanka käsitteli autoverotusta kirjoituksessaan "Veroporkkana ajaisi ekotekoja liikenteeseen” (VL 17.11.). Niin otsikko kuin myös ingressi "Kansanedustajat yli puoluerajojen vaativat ympäristöystävälliselle liikenteelle taloudellisia kannustimia” olivat lievästi sanottuna ylimitoitettuja.
    Ympäristöystävällistä liikennettä kun ei ole eikä tule, eikä sellaista edes hahmotellut kuin Erkki Pulliainen. Muut puhuivat siitä, pitäisikö verottaa auton käyttöä vai ostamista. Esimerkiksi jutussa mainitut Jyri Häkämies, Matti Vanhanen ja Pentti Tiusanen ovat saaneet jostakin päähänsä, että uuden auton ostaminen on ekoteko. Sitähän se ei ole missään tapauksessa.
    Tiedän kyllä, että uusi auto kuluttaa ympäristöä vähemmän kuin vanha, mutta kysymys ei ole tästä. Minulla on vuonna 1985 käyttöön otettu Toyota Corolla. Sillä on ajettu noin 190 000 kilometriä. Härskihartikaiset veikkaavat sen kestävän ihan hyvin 250 000 kilometriin saakka.
    Mitä tapahtuisi, jos ostaisin uuden auton? Sen ostaisi joku keskenkasvuinen jolppi joillakuilla tonneilla. Sillä ajettaisiin taatusti turhempia ja ympäristömielessä huonompia kilometrejä kuin nyt, mutta paljon enemmän. Lisäksi altistaisin joukon jalankulkijoita kuolemanvaaraan. Corollani päästöt kasvaisivat tuplasti kilometriä kohti (esimerkiksi kolme pysähdystä kilometrillä nostaa kaupunkikulutuksen kaksinkertaiseksi). Lisäksi olisivat sen minun uuden autoni päästöt.
    Rahamielessä joutuisin velkavankeudesta kuritushuoneeseen, kun taas Corollani on maksettu jo aikaa sitten. Bensakulutkaan eivät juuri laskisi, sillä vaikka moottoriteknologia on kehittynyt, katalysaattori syö etua, se kun lisää kulutusta. Lisäksi uuden auton käyttömaksu on vanhaa suurempi. Niinpä en viitsi edes ajatella uuden auton ostoa ennen kuin Corolla jättää minut tielle, mitä se ei ole vielä koskaan tehnyt.
    Toivottavasti edes silloin joku on tehnyt vanhan auton romuttamisen edullisemmaksi kuin edelleen myynnin – mitä epäilen. Vihreät eivät sitä tee, koska se oikeasti tukisi yksityisautoilua. Muut eivät sitä tee, koska se vähentäisi verotuloja ja kaventaisi käytettyjen autojen markkinoita.

Hannes Mäntyranta
Helsinki




Sikiökin on ihminen

Abortti on epäinhimillisyyden saareke nykypäivän Suomessa ja maailmassa. Ennen vanhaan aborttia (eli "sikiönlähdettämistä”) pidettiin tappamiseen verrattavana rikoksena, mutta 1960- ja 1970-luvuilla asenteet liukuivat kohti toista ääripäätä, sikiön esineellistämistä.
    Uusi ihminen saa alkunsa munasolun hedelmöityksestä. Sikiötä pitäisikin kohdella inhimillisesti hedelmöityksestä lähtien, sillä sen jälkeen kehitys etenee tasaisesti kohti aikuisuutta – ei tule mitään tiettyä vaihetta, josta voisi sanoa, että vasta siitä eteenpäin sikiö ansaitsisi ihmisoikeudet. Jo kohdussa lapsi imee peukaloaan.
    Myöskin vammaisilla lapsilla on samat ihmisoikeudet – niinpä onkin vaikea hyväksyä sikiöseulontoja, joissa keskenmenoriskin vuoksi kuolee jopa enemmän terveitä sikiöitä kuin vammaisia havaitaan.
    Abortin hyväksyminen kuvastaa mekanistista maailmankuvaa, jossa ihminen nähdään kuin biologisena robottina eikä suostuta hyväksymään sielua, joka ihmiskehossa asuu – juuri sitä, mikä meissä jokaisessa on arvokkainta.
    Abortin puolustajat puhuvat usein "naisen oikeudesta päättää omasta ruumiistaan”. Abortin tapauksessa päätöksen kohteena on kuitenkin kohdussa kehittyvän pienen ihmisen ruumis, jota tulee kunnioittaa. Sikiöllä on itsenäinen verenkierto ja oma veriryhmä.
    Asenteiden on muututtava, jotta äidit eivät valitsisi ihmisalun tappamista vain siksi, että lapsi ei näytä sopivan senhetkiseen elämäntilanteeseen. Adoptio on hyvä vaihtoehto, sillä adoptiolasten kysyntä ylittää tarjonnan.

Vesa Paatero
Saukkola



<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

Yleisönosastoon kirjoittaminen >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. 09 5860 4123 fax. 09 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO