Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



artikkeli

 

 
Kahden maailman rajalla

Kun tiede ja taide yhdistävät voimansa, museokäynnistäkin voi kasvaa elämysmatka.

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä on meneillään kolmiosaisen Muodonmuutoksia-näyttelyn viimeinen osa Osiris, kolmas kertomus evoluutiosta. Vitriinien seassa vaeltamisen sijaan katsoja viedään matkalle yllättävästi lavastettuun, kuolemaa ja kuolemista puntaroivaan kertomukseen, jonka yhtä roolia näyttelyvieras itse esittää. Tieteen sisältöä välitetään taiteen keinoin.
    "Muodonmuutoksia on museomaailmassa ilmeisesti kansainvälisestikin ainutlaatuinen näyttelykokeilu, jossa biologista tietoa välitetään taiteen esityskeinoin. Minusta se on ällistyttävän kiinnostava projekti, jossa taiteilijat ja tieteentekijät ovat kohdanneet toisensa,” selittää ohjaaja Ilari Nummi innostuneena.
    ”Suomessa ilmeisesti vallitsee sellainen saksalaisperäinen tieteenihanne, jossa popularisoinnista ei olla kovin kiinnostuneita – eivätkä museot ympäristöinä ole yleensä edistyksellisimpiä. Nyt otettiinkin sitten todellinen rohkea harppaus.”

Sarastuksesta
Kiiman kautta kuolemaan

Nummi on ollut mukana tekemässä kaikkia Muodonmuutoksia-näyttelyn kolmea osaa. Sarjan ensimmäinen osa, Sarastus, vei elämän alkulähteille ja toinen osa, Kiima, kertoi eläinten – ja vähän ihmisenkin – lisääntymisestä ja seksuaalivalinnasta.
    Osiriksessa ohjaajan työtä on ollut eniten, kun kaikki osat on yritetty kutoa mahdollisimman tiiviisti yhdeksi kokonaisuudeksi. Onkin vaikea sanoa, onko Osiris enemmän kokeilevaa teatteria, taidenäyttely vai museotoimintaa.
    "Minun näkökulmani teatterin tekemiseen ei ole mainstreamia muutenkaan: näytelmäkirjallisuus ei ole ehdoton ensimmäinen lähtökohta. Teatterissa kaikenlainen taiteellinen ilmaisu voi kohdata aika tasa-arvoisesti”, Nummi kertoo.
    Muodonmuutoksissa teatteri-ilmaisuun on vielä yhdistetty tieteen kieli, mutta sulautuminen kävi vaivattomasti. "Taiteilijat lukivat tieteellistä pohjatekstiä tosissaan, ja lähtivät sitten välittämään sitä eteenpäin.”

Tiedeteatteri vetää mukaansa
Nummi on väittelemässä teatteritaiteen tohtoriksi Tampereen yliopistosta. Hänen väitöstyönsä Taikalaatikko tarkastelee taiteilijan vaikutusmahdollisuuksia taiteen kentässä. Väitökseen kuuluu teatteriesityksiä, teoreettinen osa ja jatkuvasti täydentyvä Internetsivusto www.taikalaatikko.net, jota yleisökin voi kommentoida.
    Nummen mukaan taiteilijan tehtävänä on kehittää itseään ja alaansa, kokeilla uusia tekemisen ja esittämisen tapoja.
    ”Ja teatterin pyrkimyksenä noin yleensäkin on tuoda uusia näkökulmia maailmaan, tarttua johonkin tuttuun asiaan, jota katsotaan uudesta perspektiivistä. Juuri tässä uusien maailmojen paljastamisessa taide kohtaa luontevasti tieteen.”
    Esimerkiksi ekologiseen kirjallisuuteen perehtyneelle katsojalle ”tiedeteatteri” saattaa antaa yllättävän syviä oivalluksia.
    ”Teatterin keinoin ihminen vedetään mukaan johonkin maailmaan ja pidetään siellä. Tässä pitää kuitenkin olla tarkkana. Ohjaajana minun pitää saada ihmiset itse ajattelemaan, vetää heidät keskittymään ja eläytymään”, Nummi pohtii.
    ”Muodonmuutoksia on erityinen siksi, että se toimii niin monella tasolla, jopa taidenäyttelynä. Se herättää kysymyksiä ja ajatuksia, jotka jäävät pyörimään mieleen vielä, kun katsoja on poistunut museosta.”

Alleviivaaminen on tylsää
Teatteri on muutenkin laskeutunut näyttämöltä ympäristökasvatuksen pariin. Lasten luontokerhoissa dramatisoidaan arkea ja lähiluontoa. Luontoleirit voivat olla yhtenäisten kehyskertomusten ympärille rakennettuja satuja.
    Nummi pitää taiteilijan oikeutena – ja velvollisuutenakin – ilmaisun vapautta. Silloin taide-tiede -parikin toimii parhaiten. Teatteri, joka alleviivaa yhtä viestiä, on tylsää ja epäonnistunutta.
    Muodonmuutoksissa tiede toimii näyttelyn punaisena lankana, mutta sisältö ei edellytä toteutukselta mitään kannanottoa. Nummen mielestä ratkaisu toimii dramaturgisesti: ekokatastrofin tai vanhojen metsien suojelun vieminen teatteriin olisi vapaudestaan kiinnipitävälle taiteilijalle paljon mutkikkaampaa.
    ”Teatterin ei pidä olla arvovapaata, mutta jos se sitoutuu johonkin viestiin tai arvoihin niin kiinteästi, ettei enää pysty etsimään uusia vaihtoehtoisia näkökulmia, se on ristiriidassa taiteilijan tehtävän kanssa.”

Aate ei pyhitä keinoja
Nummen näkökulmasta esimerkiksi arvokeskustelua lietsovalla ympäristöteatterilla olisi silti hyvinkin paikkansa ammattikasvattajien käytössä. Teatterin keinot ovat lainattavissa.
    ”Tietysti on arvokasta olla hyvien asioiden puolella. Kyllähän siinäkin voi olla taiteilijalle se uusi juttu, jota kulkee etsimässä. Mutta aatteellisessakin proggiksessa ihmisillä pitää olla tilaa ajatella omilla aivoillaan”, Nummi korostaa. o

Osiris – kolmas kertomus evoluutiosta Luonnontieteellisessä museossa, Pohjoinen Rautatiekatu 13, Helsinki, 31.12. saakka.

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO