Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Vastuuta koko Suomesta?

Teollisuus rakentaa ydinvoimalaa pilvilinnoihin.

Jyrki Räikkä

Teollisuuden Voima jätti periaatepäätöshakemuksensa viidennen ydinvoimalan rakentamisesta sopivasti Haagin ilmastoneuvottelujen avausviikolla. Ratkaisu ei yllätä: ydinvoiman taloudellisten ja poliittisten kustannusten nousun ahdistama ydinvoimalobby takertuu lujasti viimeiseen sen ulottuvilla olevaan oljenkorteen, päästöjen leikkausvelvoitteeseen. Valjastamalla Kioton sopimuksen keppihevosekseen teollisuus yrittää karauttaa ympäristönsuojelijoiden etujoukkoihin ja lunastaa hakemukselle sen ”yhteiskunnallisen kokonaisedun” leiman, jonka valtio on asettanut hakemuksen hyväksymisen ehdoksi.
    Maailman pelastaminen ekokatastrofilta ei kuulu energiavaltaisen suurteollisuuden perinteiseen osaamisklusteriin. Aluevaltauksen tuoreudesta varmasti johtuu, että energiansäästön ja uusiutuvien energialähteiden kasvun potentiaali on lisäydinvoiman rakentajien joukossa rankasti aliarvioitu.

Vaikka hakemuksen pohjana ovat TVO:n mukaan tuoreet laskelmat, eivät niissäkään luvut tunnu olevan täysin järjestyksessä. Hakemuksen haarukka on melkoinen sekä reaktorin tehon että sen hinnan osalta.
    Epäselväksi jää sekin, kuka uuden ydinvoiman kustannukset lopulta maksaa. Teollisuuden Voiman ilmoituksen mukaan ”useat voimayhtiöt, energiayhtiöt ja teollisuusyritykset” ovat ilmoittaneet tukevansa hanketta, jolla on vielä ”laaja tuki” myös TVO:n osakaskunnan ulkopuolella. Yritysten omissa nimissään antama taustatuki on kuitenkin jäänyt vaatimattomaksi: TVO:n osakkaat – kuten Fortum ja Pohjolan Voiman kautta TVO:n suuromistajiin kuuluva UPM-Kymmene – jättävät likaisen työn yhteiselle katto-organisaatiolle.

Varovaisuuteen on toki syynsä. Ydinvoimaan sitoutuminen on niille selkeä riski sekä taloudellisena investointina että imagotekijänä. Nykyisillä sähkön hinnoilla ydinvoimalan rakentaminen ei kannata, kuten Fortumin varatoimitusjohtaja Krister Ahlström ehti muutama kuukausi sitten jo julkisuudessakin todeta. Ja siinäkin tapauksessa, että markkinatilanteen muutos parantaisi uuden ydinsähkön kannattavuutta, siihen turvautuminen verottaa ydinvoiman nimeen vannovien yritysten mainetta. Esimerkiksi Keski-Euroopan markkinoilla voi tulevaisuudessa olla vaikea myydä ydinsähköllä tuotettua paperia, oli siinä sitten millainen metsäsertifikaatti hyvänsä.
    Teollisuus tietää hyvin, ettei ydinvoima ole nykyoloissa houkutteleva investointikohde. Ydinvoiman lisärakentamisen mahdolliseksi tekevää periaatepäätöstä haetaankin nyt varmuuden vuoksi takataskuun, niin kauan kuin lupa on vielä valtioelimiltä ulosmitattavissa. Mutta missä määrin ”yhteiskunnallisen kokonaisedun” mukaista on myöntää teollisuudelle ydinvoiman rakentamisen avoin valtakirja, jonka se voi halutessaan hyödyntää toisenlaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa? Luvan saatuaan teollisuus voi ryhtyä miettimään, miten rakentamisen liiketaloudellisia riskejä siirretään yhteiskunnan kannettaviksi.

Ratkaisun avaimet ovat eduskunnalla. Siellä ratkaisevaan asemaan nousevat ne muutamat kymmenet kansanedustajat, joilla ei ole asiaan valmista kantaa, ei ehkä asiantuntemusta tai erityistä energiakysymysten harrastuneisuuttakaan. Ratkaisevaa on, millaisin asia-argumentein, lehmänkaupoin, lupauksin ja uhkauksin taistelu hoipertelijoiden äänistä käydään.
    Valitettavasti kannastaan epävarmat kansanedustajat ovat helposti johdateltavissa, ja ydinvoiman kannattajilla on taivuttelu- ja voiteluvoimaa paljon ydinvoiman vastustajia enemmän. Lobbaus on kovaa, ja teollisuus on jo pitkään tehnyt parlamentin kulisseissa töitä välttääkseen vuoden 1993 ydinvoiman hylkäyspäätöksen aiheuttaman nöyryytyksen toistumisen. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO