Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



visiitti

 

 

Vuoropuhelua jazzin tapaan

Talousgurujen pitäisi laskeutua norsunluutorneista maan pinnalle – myös median edessä.

Reijo O. Holopainen

Hampaaton ja epäanalyyttinen talousjournalismi on aurannut tietä talouden epäterveille suhdanteille. Pörssiyhtiöt voivat viedä johtavia talousmedioita kuin pässiä narussa, koska medialla saattaa olla esimerkiksi konserniomistuksen kautta oma lehmä ojassa.
    Kaikkein suurimpana talouden kehittymisen ongelma on kuitenkin vanha tuttu ja turvallinen sektoriajattelu, putkinäkö: talous on oma sektorinsa, jota käsitellään kaikesta elämän ja luonnon kokonaisuudesta erilleen ositettuna guruilualueenaan.

Suurimmaksi osaksi talousjournalismia tehdään talouden perustana toimivien firmojen ehdoilla. Se on trendi talouden ammattilehdissä, jotka toistavat haastateltavansa repliikit sellaisenaan ilman kommentteja, tarkentavia kysymyksiä, ilman asiantuntijoilta hankittavia vasta-argumentteja.
    Suuren informaatioteknologiafirman toimitusjohtaja saa rauhassa luritella omasta etumatkastaan, kuinka muilta toimijoilta menee viisi vuotta ennen kuin saavat aikaiseksi joitain vastaavaa. Pah. Todellisuudessa julkiset patentit voidaan kiertää tekemällä pohjaideasta oma sovellutus, eikä tämä ole IT-alalla ollut pitkiin aikoihin edes vuosissa mitattava urakka.

Yritykset ovat myös oppineet vaatimaan kaiken niistä mahdollisesti kirjoitettavan aineiston etukäteistarkistamista. Ellei muu auta, yritykset voivat aina esittää erilaisia vastatoimia. Niitä ovat esimerkiksi uhkaus sitoa ilmoittelu median ”journalistiseen linjaan” tai suoranaisiin syytetoimiin viittaaminen. Yhtiöiden kannalta epäedullinen aineisto, joka koskee esimerkiksi niiden keskinäisiä kilpailun rajoitussopimuksia, saa väistyä.
    Nämä esimerkit perustuivat tositapahtumiin. Mutta myös terveen kriittisiä artikkeleita ja ohjelmia taloudesta ilmestyy silloin tällöin – tosin useimmiten aivan muualla kuin talouden ammattimedioissa.
    Jälkiviisaiden talouskolumnien aika on vasta kun liikevaihtoonsa verrattuna 20-kertaiset yhtiöiden osakeomistusarvot poksahtavat kuin ilmapallot, ja uhkaavat syöstä koko kansantalouden lamaan.

Talousgurujen kapea sektoriajattelu on pakko korvata kaiken huomioivalla globaalisaatiomallilla. Vielä tuoreessa muistissa on OECD:n yritys ajaa suppeassa talouselämän piirissä valmisteltu MAI-sopimus läpi ilman, että yhdellekään kauppasopimukseen suoranaiseen vaikutuspiiriin joutuvalle alalle tai sektorille tarjottiin edes mahdollisuutta viralliseen sopimussisällön kommentointiin.
    Tämän sekoilun päättyminen, niin onnellisissa merkeissä kuin sitten lopulta kävi, oli kouriin tuntuva esimerkki globaalisti toimivien ihmisoikeusaktivistien ja ekologisten liikkeiden mahdollisuudesta vaikuttaa epävarmoihin päättäjiin.

Monet globaalin talouden toimijat – kuten metsäyhtiöt ja Shell – ovat tajunneet itsekkäistä lähtökohdistaan, mikä on kestävää taloudellista toimintaa ylikansallisessa viiteympäristössä. Hyvinvoinnin ja ostovoimaisuuden lisääminen takapajuisissa maissa on myös suuryhtiön etu pelkkien kylmien numeroiden valossa.
    Maailman pelastaminen on kannattava bisnes monille globaalisti toimiville yrityksille. Åbo Akademin advanced management systems research -yksikön skenaariossa on osoitettu puutteellisiksi kaikki keskusjohtoiset ja nurkkakuntaiset mallit globaalisaation hallitsemisessa. Vain useissa symposiumeissa jo esille otettu jazz-malli toimii kestävin periaattein.
    Mistä jazz-malli sai nimensä, kuulen kysymyksen. Jazzissa sallitaan paikallisesti parhaiden ratkaisujen toteuttaminen, mutta myös kokeilu, etsiminen ja improvisointi. Jazz perustuu vuoropuheluun, hedelmälliseen vuorovaikutukseen, ja sen vaikeuskin on vain orientaatiokysymys. o

Kirjoittaja on kuopiolainen tiede- ja taloustoimittaja, uusmediasisältötuottaja sekä satunnainen prosaisti.

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO