Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



yleisönosasto

 

 

Vihreää metsästyspolitiikkaa

Mukavaa, että Vihreä Lanka (22.9.2000) tarttui laajalla jutulla hankalaan aiheeseen vihreiden suhteesta metsästykseen. Aihe saattaa äkkiseltään tuntua vihreiden kannalta marginaaliselta. Mielestäni se ei sitä missään tapauksessa ole.
    Paljon kehutussa vihreiden maaseutupoliittisessa ohjelmassa tulevaisuuden toimeentulon maaseudulla odotetaan muodostuvan monenlaisen toimeliaisuuden tilkkutäkistä, joista mikään toimi ei välttämättä yksin elättäisi maaseudun asukasta. Tämän linjanvetomme valossa ei siis ole olennaista arvioida esimerkiksi metsästyksen merkitystä ja oikeutusta siltä kannalta, saako tai voiko joku saada siitä elinkeinonsa kokonaisuudessaan vai ei.
    Aluepoliittiselta kannalta väitän, että analyyttinen, asiallinen suhtautuminen metsästykseen on välttämätöntä, jos haluamme edistää vihreiden uskottavuutta myös suurten kasvukeskusten ulkopuolella. Langan jutussa heitettiin kuitenkin sellaisia kommentteja, jotka antavat vakavan aiheen kysyä, onko vihreä kenttä lainkaan valmis ottamaan metsästysaihetta puheeksi.
    Toki Suomi on "amerikkalaistyyppinen maa" – kuten Salla Tuomivaara linjasi – jossa joudutaan elämään kaukana ekologisesta ihannemaailmasta. Miksi kuitenkaan juuri metsästystä ei pystyttäisi lähestymään analyyttisesti ja objektiivisesti, kun moneen muuhun vaikeaan asiaan otetaan kantaa.
    Liikennepolitiikkaa tehdään, vaikka moottoriteitä rakennetaankin, rakennuksia suojellaan vaikka betonilähiöt ovat todellisuutta ja jopa turkistarhauksen inhimillisyyttä ollaan valmiit edistämään pienten askelten politiikan kautta. Miksi siis metsästys pitäisi tuomita siksi, että jotkut – väitän: harvat – metsästäjät eivät käyttäydy lakien, sääntöjen ja metsästysetiikan mukaisesti?
    En todellakaan voi hyväksyä Langan jutussa Veistolan ja Pulliaisen tahoillaan esittämiä arvioita metsästyksestä vain "kaveriporukoitten hauskanpitona" tai sitä, kuinka metsästäjille olennaista on vain "käyttää mahdollisimman paljon rahaa viinaan".
    On selvää, että negatiivisia lieveilmiöitä myös suomalaiseen metsästykseen liittyy. Pahimmat ylilyönnit tapahtunevat joidenkin harvojen porukoitten rellestäessä kerran vuodessa sorsametsällä. Esimerkiksi hirvenmetsästys sen sijaan on enimmäkseen asiallinen, usein kyläkunnalle tai seudun asukkaille muuten monella tavalla merkityksellinen vuosittainen tapahtuma.
    Kyllä suomalainen viinaa osaa juoda muutenkin, ei siihen metsästystä tarvita tekosyyksi. Eikä metsästysharrastusta ja -osaelinkeinoa sen vuoksi pitäisi ryhtyä kategorisesti tuomitsemaan.
    Omasta mielestäni metsästyksellä on Suomessa sekä kulttuurisesti että luontoharrastuksena – ja osin myös sivuelinkeinona – tärkeä merkitys. Uskon, että metsästykseen liittyvät negatiiviset lieveilmiöt ja ristiriidat ympäristönsuojelun kanssa saadaan parhaiten järjestykseen tukemalla metsästysjärjestöjen ja riistanhoitopiirien tähän tähtäävää työtä. Besserwisserismi ja ulkoapäin arvostelu ei johda tavoitteeseen, joka voisi olla vaikkapa kestävän kehityksen mukainen metsästyskulttuuri.
    Olenkin vakaasti sitä mieltä, että vihreiden pitäisi kiireesti ottaa paikkansa vakavasti otettavana ja asiallisena keskustelukumppanina metsästäjien ja metsästysjärjestöjen kanssa. Toivonkin, että tämä potentiaali halutaan vihreissä ottaa vakavasti ja että valmiutta asialliseen metsästyspolitiikan tekoon ja metsästyskeskusteluun piireissämme löytyy.

Harriet Lonka
Vihreän liiton varapuheenjohtaja
Kouvola



<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

Yleisönosastoon kirjoittaminen >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. 09 5860 4123 fax. 09 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO