Pääkirjoitus | Joonas Pörsti
Solidaarisuus koetuksella

Köyhyyden voittaminen ei onnistu ilman maailmanlaajuista hyvinvointijärjestelmää.

Teollisuusmaiden ja kolmannen maailman välillä kasvava eriarvoisuus on sinnitellyt jälleen yhden viikon uutisissa – kiitos Prahaan kokoontuneiden mielenosoittajien. Kun pöly laskeutuu Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kokousten ylle, globalisaatiota vastustavat mielenosoittajat jäävät odottamaan kansainvälisen yhteisön reaktiota vaatimuksiinsa.
    Mielenosoittajien mielestä Maailmanpankki ja Valuuttarahasto ovat köyhien maiden auttamisen sijaista tehneet niille niin paljon hallaa, että ainoa vaihtoehto on epädemokraattisina pidettyjen organisaatioiden kaataminen. Maltillisempien näkemysten mukaan riittää, kun järjestöjen toimintaperiaatteita demokratisoidaan ja kehitysmaiden ääni otetaan paremmin kuuluviin.
    Kansainvälisen päätöksenteon demokratisointi on välttämätön askel köyhyyden vastaisessa taistelussa. Vaatimuksena se ei kuitenkaan riitä. Valtioiden välisen tasavertaisuuden rinnalle on nostettava kysymys kolmannen maailman valtioiden sisäisestä oikeudenmukaisuudesta.

Helsingissä alkuviikosta puhunut englantilainen sosiaalipolitiikan tutkija Bob Deacon varoittaa tyytymästä Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa virinneeseen muutokseen. Deaconin mukaan sinänsä hyvillä kehityshankkeilla ja köyhyyden vastaisella taistelulla ei ole pysyviä vaikutuksia, jos huomio kohdistuu vain köyhiin: Maailman kauppajärjestö WTO tekee samaan aikaan kaikkensa maailmanlaajuisesti keskiluokan ja köyhän väestön välisen solidaarisuuden romuttamiseksi.
    Deacon on sosiaalipoliitikkona erityisesti huolissaan WTO:n markkinoimasta yksityisestä sosiaaliturvajärjestelmästä. Hän uskoo, että köyhyys on voitettavissa niin kehitysmaissa kuin teollisuusmaissakin vain valtion ylläpitämän sosiaaliturvajärjestelmän puitteissa. Kaikille yhteiskuntaryhmille yhdenvertainen järjestelmä luo solidaarisuutta, joka on välttämätön ehto köyhimpien ihmisten olojen parantamiseksi.
    Deacon kannattaa globaalien normien luomista sosiaaliturvalle YK:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden tuella. Tavoite on päinvastainen kuin valtion roolin kaventamiseen pyrkivä vallitseva markkinalähtöinen ajattelu.

Hyvinvointiajattelua ei voi noin vain siirtää pohjoisesta etelään. Monien kehitysmaiden hallitukset eivät ole valmiita ottamaan vastaan edes teollisuusmaiden aloitetta työelämän oikeuksien sisällyttämisestä kansainvälisen kaupan sääntöihin.
    Taustalla on tervettä epäluuloa teollisuusmaiden laatimia sääntöjä kohtaan. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun kauniit periaatteet on valjastettu taloudellisen kolonialismin rattaisiin.
    Toisaalta kehitysmaiden hallituksilla on raadollisempiakin syitä vastustaa solidaarisuusajattelun leviämistä. Hallitseva eliitti pelkää asemansa ja vaurautensa järkkyvän, jos työväestön oikeuksia vahvistetaan.

Pohjoismaisen hyvinvointiajattelun ulottaminen maailman köyhiin maihin on utopistinen tavoite, jonka ensiaskeleita kuitenkin parhaillaan otetaan. Kansainvälisten kauppamahtien ja Maailman kauppajärjestön kaltaisten organisaatioiden on ollut pakko pysähtyä kuuntelemaan mielenosoittajien äänekkäitä vaatimuksia oikeudenmukaisuudesta.
    Kotimaassa ammattiyhdistysliike, ympäristö- ja kuluttajajärjestöt sekä kirkon organisaatiot kutsuvat tänä syksynä yritysmaailmaa yhteiseen pöytään pohtimaan ekologisesti ja eettisesti kestäviä sääntöjä kaupankäynnille ja yritystoiminnan yhteiskunnallisia vaikutuksia. Juna on liikkeellä. o



ETUSIVULLE