Kommentti | Kimmo Tiilikainen
Lähiluomun tarinat on nostettava kunniaan

Vähittäiskauppaa pitää kehittää niin, että yhteys kuluttajan ja viljelijän välillä säilyy.

Luomutuotannon yksi vahvuus on perinteisesti ollut yhteys viljelijän ja kuluttajan välillä. Parhaiten se toimii suoramyynnissä tilalla, torilla tai vaikkapa netissä. Kuluttaja tietää tuotteen alkuperän ja viljelijä saa palautteen tuotteesta välittömästi.
    Lähiluomuun keskittyvien tilojen ongelma on se, että palvellakseen hyvin asiakkaita on viljelijällä oltava monipuolinen tuotevalikoima. Tällöin kustannukset pysyvät korkeina ja tilalla on ainainen kiire, joku nurkka odottaa aina hoitoa.

MARKETLUOMUSTA
VOI TULLA KASVOTONTA

Luomutuotannon laajentuessa luomumarkkinat ovat siirtyneet yhä enemmän vähittäiskauppoihin ja jalostettuihin tuotteisiin. Jalostukseen tai tukkuliikkeille tuotteensa myyvät viljelijät voivat erikoistua muutamiin tuotteisiin. Tuotanto tehostuu, kustannukset alenevat ja luomutuotteen hinta lähestyy tavanomaisen tuotteen hintaa.
    Marketluomussa piilee kuitenkin vaara ja se on viljelijän ja kuluttajan yhteyden katkeaminen. Viljelijästä tulee tuottaja. Suora kuluttajapalaute puuttuu ja riski tuotteiden sisäisen laadun heikentymiselle kasvaa.

TUKUSSA MARKKINOINTI KÄRSII
Viljelijät ovat luulleet, että tuotteiden saaminen keskusliikkeen valikoimaan poistaa markkinointiongelmat. Tällöin itse asiassa markkinointivastuu vain sysätään itseltä pois. Tuote ei ole myyty silloin kun se on tukkuliikkeen varastossa; tuote on myyty vasta, kun se on kuluttajan keittiössä.
    Tukkuliikkeissä luomutuotteet helposti unohtuvat, eikä kukaan tee aktiivista markkinointia. Muuta ei voi päätellä, kun esimerkiksi kolme paikallista kauppaa Etelä-Karjalassa myi touko-kesäkuussa saman määrän sipulia viikossa kuin valtakunnallinen keskusliike.

KURIOSITEETISTA
VOLYYMITUOTTEEKSI

Parin viime vuoden aikana on luomutuotteiden saatavuus vähittäiskaupoissa parantunut suuresti. Halutessaan kuluttaja voi noudattaa melko pitkälle luomuruokavaliota, sillä suurimpien kauppojen valikoimista on keskimäärin yli sata luomutuotetta, kunhan ne vain muiden seasta löytää.
    Edelleen laajeneva luomutuotanto saadaan kuluttajien nautittavaksi vain, jos meillä on rohkeita viljelijöitä ja kauppoja, jotka tosissaan panostavat luomumarkkinointiin. Ei riitä että luomu on mukana valikoimissa kuriositeettina, luomutuotteita on oltava myös volyymituotteina irtomyynnissä.

TYYTYVÄINEN ASIAKAS
ON KASVUN TAE

Ja mikä tärkeintä: marketluomustakin voidaan tehdä lähiluomua. Luomutuotteelle on palautettava tarina ja kasvot. Kaupoilla voi olla vakiotoimittajat, joiden tuotteita myydään suuriakin määriä, koska kyseessä ovat juuri tietyn tilan luomutuotteet. Tuote-esittelyissä viljelijät voivat tulla kaupan asiakkaille tutuksi.
    Olkoon tuotteiden markkinakanava suoramyynti tai vähittäiskauppa, viime kädessä luomutuotanto on sopimustuotantoa kuluttajan kanssa. Viljelijöiden, jalostajien ja kaupan on huolehdittava siitä, että luomutuotantoehtoja noudatetaan ja tuotteiden ulkoinen ja sisäinen laatu vastaavat kuluttajan mielikuvaa. Luomu kasvaa vain tuotteiden tyytyväisten käyttäjien myötä.

TYÖN TUOKSUJA
EI PIDÄ PELÄTÄ

Lokakuussa vietetään Finfood Luomun organisoimia luomuviikkoja ja ainakin kolme valtakunnallista kauppaketjua järjestää luomuesittelyjä. Yllätys on kuitenkin se, että tuote-esittelyn hoitavat pääosin marttojen kotitalousneuvojat.
    Suomessa on noin 6000 luomutilaa, jolla valtaosalla lienee sekä isäntä että emäntä, yhteensä noin 10 000 luomun kantapään kautta tuntevaa ihmistä. On surkuhupaisaa, jos tästä joukosta ei löydy sataa edustuskelpoista luomuviikkojen tuote-esittelyihin maistattamaan luomutuotteita. Uskon että moni kuluttaja näkisi mieluiten aidon viljelijän esittelemässä tuotteita ja kertomassa luomusta. Vaikka viljelijä tuoksuisi hiukan navetallekin. o

Luomuviljelijä Kimmo Tiilikainen on entinen Luomu-Liiton puheenjohtaja.




ETUSIVULLE