Nuoria viedään takaisin metsiin / Vihreä Lanka 8.9.2000


Nuoria viedään
takaisin metsiin

Tuija Tuomaala

VUODEN 1998 valtakunnallinen Metsävisa nosti otsikoihin, ettei peruskoulun yhdeksäsluokkalainen enää erota mäntyä kuusesta. Muutenkin nuorison metsätietämys osoittautui yllättävän puutteelliseksi.
    Suomen Metsäyhdistyksen tiedottaja Ilari Pirttilän mukaan aukot metsätiedoissa ovat monen tekijän summa. ”Metsä ei enää ole ihmisten jokapäiväinen toimintaympäristö. Lapsia kuljetetaan puuhamaissa, mutta metsään mennään harvoin. Yhä useammalta puuttuu omakohtainen metsäsuhde.”
    Lähes 70 prosenttia Suomen pinta-alasta on metsiä, ja joka kuudes suomalainen perhe omistaa metsää. Pirttilän mukaan on kohtuullista odottaa, että koululaisilla olisi perustiedot metsästä sekä käsitys siitä, miten metsä ja puu liittyvät Suomen talouteen ja kulttuuriin.
    ”Ainakin Helsingissä oppilaiden metsätuntemuksessa on isoja eroja”, kertoo biologian opettaja Helena Laksela Malmin yläasteelta. ”Vapaa-ajan harrastukset ja kotitausta näkyvät selvästi. Osalle oppilaista metsä on todella eksoottinen ja vieras ympäristö.”

PÄIVÄKODISTA LUKIOON
Koululaisten metsätietouden taso havahdutti myös opetusviranomaiset. Suomen Metsäyhdistys ja Opetushallitus nimesivät työryhmän laatimaan esitystä metsä- ja puuopetuksen kehittämiseksi. Laajan lausuntokierroksen käynyt materiaali tiivistyi Metsän oppimispoluksi. Kirja on kouluihin ja päiväkoteihin tarkoitettu virikemateriaali, joka antaa mahdollisuuden toteuttaa metsäopetusta varhaiskasvatuksesta lukioon.
    Tarkoitus on, että Metsän oppimispolkua hyödynnettäisiin koulukohtaisia opetussuunnitelmia laadittaessa. Myös kerhotoiminnassa sitä voi käyttää hyväksi. Kehitteillä on myös barometri, jonka avulla voitaisiin seurata koululaisten tietojen ja taitojen karttumista sekä esimerkiksi sitä, lisääkö tavoitteellinen metsäopetus maastokäyntejä.

METSÄ SADUISSA JA LORUISSA
Metsäopetus jaetaan oppimispolussa kuudeksi osa-alueeksi, jotka edustavat erilaisia näkökulmia metsään: ekologia, virkistyskäyttö, luonnonsuojelu, metsätalous, puun käyttö ja jalostus sekä metsä ja kulttuuri.
    Metsäluonnon suojelussa kiinnitetään huomiota siihen, että oppilas ymmärtäisi tekojen seuraukset ja ottaisi luonnon huomioon. Luonnon monimuotoisuus ja uhanalaiset eliölajit nostetaan esiin, samoin metsien maailmanlaajuinen merkitys ilmastomuutoksen kannalta.
    Metsään liittyvään kulttuuriperintöön tutustuminen on – ehkä hieman yllättäen – vahvasti mukana tavoitteissa. Lasten halutaan tutustuvan vanhoissa saduissa, loruissa ja sanonnoissa eläviin metsäuskomuksiin sekä metsäluonnon innoittamaan taiteeseen.

TAVOITTEET KORKEALLA
Varhaiskasvatuksessa painottuu oman lähiympäristön tuntemus. Ala-asteikäisillä opetuksen tulisi perustua kokemuksiin ja elämyksiin, vanhemmilla oppilailla korostuu tiedollinen aines.
    Luokkien 7–9 tavoitteissa oppilas tuntee tavallisimmat kasvi-, sieni- ja eläinlajit, metsä- ja suotyypit sekä tavallisimmat puulajit myös sahatavarana. Hän osaa kuvata paperinvalmistusta sekä Suomen metsänkäytön vaiheet kaskitaloudesta nykyaikaan. Hän tuntee myös metsien vaikutuksen suomalaiseen kulttuuriin ja identiteettiin.
    Lukiolaisen tulisi tuntea ekologian peruskäsitteet ja kyetä kuvaamaan esimerkiksi fotosynteesi ja soluhengitys. Hänen tulisi osata omatoimisesti tutkia metsäluontoa ja esittää perusteltuja mielipiteitä metsäkysymyksistä.
    ”Tavoitteet ovat kovat”, myöntää Pirttilä. ”On kuitenkin muistettava, että asiat opitaan vähitellen vuosien mittaan.”

OPETTAJAT KAIPAAVAT APUA
Lounais-Suomessa toteutettu pilottihanke osoitti, että yleinen metsätietouden puute vaivaa myös ammattikasvattajia. Opettajat toivoivat erityisesti käytännön kursseja kartuttamaan maastossa liikkumisen perustaitoja.
    Pirttilän mukaan Internetiin on tekeillä palvelu, josta opettajat voivat tarkistaa oppiaineensa päämäärät metsäopetuksen kannalta sekä saada tietoa kursseista ja mahdollisista yhteistyökumppaneista.
    Yrityksistä esimerkiksi Kemira on ollut kiinnostunut yhteistyöstä koulujen kanssa.

KRITIIKKIÄ UPM-KYMMENELLE
Luonto-Liitto on koonnut nuorille oman metsäopetuskansion Metsä huutaa – mitä vastaat? Se on tarkoitettu koulujen lisäksi luontokerhoille ja opintopiireille.
    Siinä missä Metsän oppimispolku tavoittelee tasapuolisuutta ja antaa tilaa niin metsien suojelulle kuin taloudelliselle hyötykäytöllekin, tekee Luonto–Liitto selväksi, millä puolella aitaa seistään.
    ”Meidän tarkoituksemme on herättää arvokeskustelua”, sanoo järjestösihteeri Kristiina Hämäläinen Luonto–Liitosta. ”Tuomme kantamme selvästi esiin ja haluamme samalla muistuttaa, että suuri osa kouluille toimitetusta metsämateriaalista on metsäteollisuuden sponsoroimaa.”
    Metsäopetuskansio käsittää diasarjan, tehtäviä sekä Näetkö metsää puilta? -julkaisun, joka sisältää Luonto–Liiton kannanottoja metsäkysymyksiin. Julkaisussa muun muassa arvostellaan UPM–Kymmenen taannoista yhteistyötä indonesialaisen April–yhtiön kanssa, koska tämän sellutehdas ja paikallisista asukkaista piittaamaton toiminta ovat aiheuttaneet runsaasti ongelmia sekä ympäristölle että paikallisille elinkeinoille. o

Metsän oppimispolku sijaitsee Internet-osoitteessa www.smy.fi/koulut/.



ETUSIVULLE