Pääkirjoitus
Jyrki Räikkä
Voittajia kaikki tyynni

Eduskunta sai mitä tilasi, puhemiehet enemmän.

KOLMESTA VIISAASTA on tulossa uudenlainen politiikan apumoottori. Valtaa siirretään nykyisin kernaasti normaalien kanavien ulkopuolelle, kun valtioelinten oma kantti ei riitä tekemään epämieluisia, epäsuosittuja tai muuten poliittisesti hankalia päätöksiä.
    Kaava on tuttu jo Euroopan unionista: viisaiden troikka alusti edellisen EU-komission eron, ja tänä kesänä ex-presidentti Martti Ahtisaari on lyönyt kahden muun viisaan kanssa päätä yhteen unionin Itävalta-patin puhkaisemiseksi. Suomessakin eduskunnan palkkiotoimikunnaksi nimetty voimakolmikko huudettiin apuun, kun parlamentaarikot eivät itse kehdanneet nostaa omia palkkojaan.
    Demokratian kannalta tällainen käsissä polttavan vallan ulkoistaminen on arveluttava ilmiö, olivatpa täsmäkäyttöön valjastetut sijaishallitsijat kuinka valistuneita tahansa.

Eduskunnan palkkiotoimikunta on muodollisesti erittäin pätevä. Jaakko Iloniemi, Pirkko K. Koskinen ja Jussi-Pekka Alanen ovat kaikki tehneet vaikuttavan elämäntyön yhteiskunnan huipulla. Korkeaan tulotasoon tottuneina eläkeläisinä toimikunnan jäsenet ovat myös erittäin sopivia tehtäväänsä. Vaikka nimitysvaiheessa korostettiin toimikunnan jäsenten riippumattomuutta eduskunnasta, itsekin poliittiseen eliittiin kuuluva kolmikko toki tiesi, mitä siltä odotettiin. Palkkiotoimikunnan raportissa onkin mittatilaustyön makua.
    Hieman erikoinen on myös kesken vaalikauden peräti neljäksi vuodeksi valitun toimikunnan löyhä toimeksianto: toimikunnan omassa vallassa on määritellä saadun tehtävän tarkka sisältö, sen toteuttamiseen tarvittava työmäärä – ja työn hinta. Ainoa rajoitus puhemiehistön ohjeissa on se, että palkkiotoimikunnan jäsenille maksetaan eduskunnan varoista ”kohtuullisen laskun” mukaan.
    Ensimmäistä laskua eduskunnalle ei ole vielä lähetetty. Kun se saapuu, on jännittävä vertailla, miten palkkiotoimikunnan käsitykset omien ja kansanedustajien palkkioiden kohtuullisuudesta korreloivat keskenään. Vasta paljon myöhemmin selviää, kuinka korkeiksi palkankorotusten kätilöinnin kokonaiskustannukset nousevat.

Puhemiehistö valitsi itse palkkiotoimikunnan jäsenet, ja erityisen hyödyllisiksi viisaiksi nimitetyt osoittautuivat juuri nimittäjilleen: kansanedustajien kuoppakorotus oli odotetun suuruinen, mutta varapuhemiesten korotus on vähintään kaksinkertainen ja puhemiehen jopa nelinkertainen rivikansanedustajien korotuksiin verrattuna.
    Puhemiesten rakettimainen palkankorotus on palkkiotoimikunnalta outo takapotku. Kun kesken vaalikauden toteutettavien palkankorotusten oikeutus on – etenkin ilman kaivattua kulukorvausremonttia – muutenkin kyseenalainen, puhemiesten heittäminen äkisti ministeripalkoille antaa jo irvokkaan vaikutelman.

Eduskunnan kansliatoimikunta on ensi viikolla puun ja kuoren välissä, kun se joutuu nopealla aikataululla tekemään ennakoitua suurempia periaatteellisia ratkaisuja. Jo ennakkoon aikataulu on laadittu sellaiseksi, ettei kansliatoimikunnalla ole käytännössä muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä palkkiotoimikunnan esitys, olipa se millainen tahansa. Vanhan palkkiolain voimassaolo päättyy elokuun lopussa, ja esityksen hylkäys jättäisi kansanedustajat toistaiseksi ilman palkkaa. Esityksen sisällön muuttamiseen kansanedustajilla ei uuden palkkiolain mukaan ole mahdollisuuksia.
    Hylkääminen myös pitkittäisi prosessia, jonka tähden monen kansanedustajan posket ovat kiusallisesti kuumottaneet kotikonnuilla omien valitsijoiden keskuudessa. Jos ja kun esitys hyväksytään nyt karvoineen päivineen, se ehtii vielä huuhtoutua poliittisesta lyhytmuistista ennen lokakuun kunnallisvaaleja. o



ETUSIVULLE