Pääkirjoitus
Jyrki Räikkä
Vuotoksen vaiheilla

Tekoaltaalla soutaminen ja huopaaminen pitäisi viimeinkin lopettaa – armoniskuun.

NATURA 2000 -MINISTERITYÖRYHMÄ kokoontui keskiviikkona ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun korkein hallinto-oikeus (KHO) heinäkuun alussa palautti Kemihaaran soita koskevan kielteisen Natura-päätöksen valtioneuvoston valmisteltavaksi. Julkisuuteen annettujen maltillisten kommenttien perusteella vaikuttaa siltä, etteivät ministerit heti kesälomilta palattuaan viitsineet aloittaa sitä tuimaa taistelua, joka Vuotoksen alueella sijaitsevien Kemihaaran soiden suojelusta syksyn mittaan käydään.
    Pieni esinäytös tulevasta nähtiin jo heinäkuun alussa KHO:n päätöksen julkistamisen jälkeen, kun ympäristöministeri Satu Hassi (vihr.) arvioi, että ratkaisu merkitsee käytännössä allashankkeen raukeamista. Hassin tulkinnan taas kiistivät jyrkästi kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre (sd.) ja Natura-ministerityöryhmässäkin istuva maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä (sit.). Allashankkeen puoltajien argumentoinnissa näkyy kuitenkin tiettyä väsähtäneisyyttä: harvat ovat aidosti innoissaan hankkeesta, mutta eräänlaisena aluepoliittisena tekohengityksenä läpi runnottua hanketta ei haluttaisi enää ottaa uuteen käsittelyyn.

Löylyä Vuotos-saunaan lisää erityisesti kesäkuussa Euroopan komission EY-tuomioistuimessa Suomea vastaan nostama kanne, joka perustuu lintudirektiivin rikkomiseen ja Suomen Natura-ehdotuksen myöhästymiseen. Vaikka komission kannetta ja KHO:n tarkennusvaatimuksia käsitellään toisistaan erillään –edellistä EU-ministerivaliokunnassa ja jälkimmäistä Natura-ministerityöryhmässä sekä myöhemmin valtioneuvostossa – substanssinsa puolesta ne kuuluvat kiinteästi yhteen.
    Komission ja KHO:n ratkaisut ja tulkinnat eivät välttämättä ole toisistaan täysin riippumattomia. KHO antoi Kemihaaran Natura-ratkaisunsa vasta sitten, kun komissio oli jättänyt asiasta oma kannehakemuksensa EY-tuomioistuimeen. Vaikka KHO tässä vaiheessa vasta palautti asian valmisteluun eikä ottanut kantaa hallituksen päätöksen lainmukaisuuteen, on vaikea kuvitella, että suomalainen oikeusistuin asettuisi poikkiteloin EY-oikeuden kanssa. Jos komission Natura-kanteessa ei saada sopuratkaisua ja Suomi saa asiassa langettavan tuomion, KHO on oikeudellisesti väistämisvelvollinen EY-tuomioistuimen edessä. Siksi KHO:n kannattaakin visusti varoa joutumasta tällaiselle törmäyskurssille.
    KHO onkin komission tapaan selkeästi ilmoittanut, että Natura-rajausten on perustuttava vain ja ainoastaan luonnontieteellisiin arvoihin. Kun poliittinen tarkoituksenmukaisuus ei käy perusteeksi, Vuotoksen altaan kannattajilla on kova työ etsiä sellaista uutta luonnontieteellistä todistusaineistoa, joka muuttaisi nykyisen todellisuuden toiseksi. Kemihaaralla pesiville lintulajeillekin lienee vaikea kehittää sellaisia kannustimia, joilla linnut saataisiin siirtymään huonommille pesintäpaikoille.

Komission kanssa lienee turha hieroa sellaista sopuratkaisua, johon sisältyy tekoaltaan rakentaminen. Ellei sopua saavuteta ja asia viedään loppuun saakka tuomioistuimessa, prosessi kestää joka tapauksessa pari vuotta. Vaikka Pohjois-Suomen vesioikeus antaisi tällä välin töiden aloittamisluvan, sen hyödyntäminen olisi melkoista riskibisnestä, joka saattaa myöhemmin johtaa koviin korvausvaatimuksiin.
    Puolen vuosisadan takaisesta absoluuttisesta vesivoimauskosta itänyttä ja 1970-luvun alun öljykriisin myötä pintaan noussutta Vuotoksen allashanketta pitävät sitkeästi vireillä lähinnä arvovaltakysymykset. Kun hankkeen työllisyys- ja energiapoliittiset hyödytkin ovat marginaalisia, hallituksella pitäisi nyt olla viisautta väistyä ja parantaa itse aiheuttamansa päänsärky. o



ETUSIVULLE