Kommentti
Ari Lampinen
Usko uusiutuviin lujittuu

Suomessa on turhaan väheksytty komission energiatavoitteita.

EU-KOMISSION Suomen edustuston uusi päällikkö Timo Mäkelä kuvasi Suomen ja Euroopan unionin energiapolitiikan tulevaisuutta Keskisuomalaisessa 23.7. yksiselitteisesti: "Ympäristönormit sanelevat energiapolitiikkamme suunnan."
    Toteamuksella on vahvat perusteet. Euroopan unionin energiastrategia vuodelta 1995 perustuu kolmeen tukijalkaan: ympäristönsuojeluun, huoltovarmuuteen sekä kilpailukykyyn. Energian säästö ja uusiutuva energia ovat ainoat vaihtoehdot, jotka voivat täyttää kaikki tavoitteet kaikkialla unionissa. Unionin normiohjaus on tähän mennessä keskittynyt energian säästöön, mutta tuore direktiivi sisältää normit uusiutuvan energian käytölle.

Kioton tasolle. Vuoden 1997 uusiutuvan energian edistämisstrategia pyrkii kaksinkertaistamaan uusiutuvan energian osuuden unionin kulutuksesta vuoteen 2010 mennessä. Hankkeen on arvoitu vaativan 1000 miljardin markan investointikustannukset. Suomen panostus on kauppa- ja teollisuusministeriön viime vuonna valmistuneen ohjelman mukaisesti 17,6 miljardia markkaa.
    Ohjelman toteutuessa Euroopan unionin vuotuiset hiilidioksidipäästöt vähenevät yli 400 miljoonaa tonnia, mikä riittää täyttämään Kioton protokollan vaatimukset hiilidioksidin osalta. Lisäksi vähennetään merkittävästi useita muita globaaleja, alueellisia ja paikallisia ympäristöongelmia.

Kannattava investointi. Euroopan unioni arvioi suunnitelman tuottavan 120 miljardin markan vaihtotaseen ylijäämän: unioni välttyy ulkomaisen energian ostolta ja sen oma energiateollisuus vahvistuu. Tämä tuo yli miljoona uutta nettotyöpaikkaa, pääasiassa pk-teollisuuteen ja Agenda 2000:n non-food -tuen myötä maaseudulle – ja vieläpä läheisyysperiaatteen mukaisesti kaikkialle, sillä jotain uusiutuvaa energiamuotoa on hyödynnettävissä paikallisesti kaikkialla.
    Terveydenhoidon kustannuksissa päästään 30–270 miljardin markan vuosisäästöihin. Lisäksi vältytään vuosittain tuhansilta fossiilienergian käytön aiheuttamilta kuolemantapauksilta. Euroopan unionin nykyinen 50 prosentin energiaomavaraisuus on laskemassa 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, ellei uusiutuvia kansallisia energiavaroja hyödynnetä.
    Ohjelman kokonaisinvestointikustannukset alittavat kauppa- ja terveyssektorilla syntyvät säästöt. Markkinat ovat nykyisin vääristyneet, kun energiantuotannon kustannuksista merkittävä osa on ulkoistettu julkisesti maksettaviksi muun muassa terveys- ja ympäristösektoreilla. Uusiutumattomat energiamuodot ovat myös saaneet erittäin paljon tukiaisia.

Ministeriö haraa vastaan. Toukokuussa komissiossa valmistui tällä hetkellä lausuntakierroksella oleva luonnos direktiiviksi, jonka tarkoitus on maakohtaisin tavoittein velvoittaa jokainen jäsenmaa osallistumaan edistämisohjelmaan. Suomen tavoitteena on nostaa uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön osuutta sähkön kulutuksesta kymmenellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2010 mennessä.
    Kauppa- ja teollisuusministeriö ilmoitti Kauppalehdessä 11.5. vastustavansa direktiiviä. Sen Suomelle asettamia velvoitteita pidetään artikkelin mukaan myös Maa- ja metsätalousministeriössä ja MTK:ssa epärealistisena. Kuitenkin kauppa- ja teollisuusministeriön uusiutuvan energian edistämisohjelma lähes riittää tämän velvoitteen saavuttamiseen, vaikka sähkönkulutus kasvaisikin sähköntuottajien ennustuksen mukaan 18 prosenttia. Tarvitaan vain vajaan prosenttiyksikön lisäpanostus.
    Kritiikin takana on muun muassa globalisaatiokehityksen vastainen pk-teollisuuden roolin vahvistuminen. Kriitikoiden mukaan ohjelma aiheuttaa myös markkinoiden vääristymän. Toisaalta Suomessa ei pidetä energian huoltovarmuutta niin tärkeänä kuin Euroopan unionissa. Suurin osa energiateollisuudestamme on myyty ulkomaille, ja monen perusenergiateknologian tuotanto on jo lopetettu. Tämä heikentää kansallista kriisivalmiutta.

Helposti toteen. Suomen valtalehdistössä uusiutuvien edistämisohjelma ei ole ylittänyt julkaisukynnystä, vaikka toinen valtava ympäristönsuojeluponnistus Natura 2000 sai liiankin paljon julkisuutta. Ehkä energiasektorin rakennemuutos on synergiaeduiltaan niin monimuotoinen, että sitä ei pystytä lokeroimaan. Tämä selittäisi osan myös julkisen hallinnon vastaanottovaikeuksista.
    Direktiivin Suomelta vaatima lisäpanostus on helppo toteuttaa kahdella tavalla. Sen sijaan että biomassaa tuhlattaisiin suoraan lämmitykseen, sitä kannattaa käyttää sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Myös tuulivoimatavoitteet on arvioitu reilusti alakanttiin: mikäli tuulivoiman käyttö kasvaisi nykyisellä maailmanmarkkinoiden kasvuvauhdilla, komission esittämä tavoite ylittyisi useilla prosenttiyksiköillä.

Lupa suosia. Pienistä puutteistaan huolimatta direktiiviesitys on erinomainen. Sen helmiä ovat muun muassa viranomaisten koulutuspakko ja vaatimus, jonka mukaan uusiutuvan energian rakennuslupa-anomusten päätösten viivästyminen merkitsee automaattisesti myönteistä päätöstä.
    Monista vastalauseista huolimatta tämä direktiivi ei ole sähkömarkkinoiden vapauttamisen pohjana olevan sähkömarkkinadirektiivin vastainen: sähkömarkkinadirektiivi antaa luvan uusiutuvien energiamuotojen suosimiseen kansallisesti. Uusiutuvan energian edistämisdirektiivi täsmentää tätä suosimismenettelyä ja velvoittaa siihen. Suomelle asetettu normi merkitsee käytännössä sitä, että muuta kuin uusiutuvia energiamuotoja käyttävää uutta sähköntuotantokapasiteettia ei enää tarvitse rakentaa. o

Ari Lampinen on Suomen luonnonsuojeluliiton energianeuvoston jäsen ja Jyväskylän yliopiston ympäristötekniikan yliassistentti.



ETUSIVULLE