Viikon visiitti
Esko Ripaoja
Rahalla terveeksi

Tuloskehitys käy hengen päälle.

TERVEYDENHUOLLON tulosajattelu herättää intohimoja. Tulosjohtajia on koulutettu ja tulosylihoitajia tanssitettu liki jokaisessa korpihotellissa. Tuloshaave on sulkenut vuodeosastoja kesäksi, muuttanut toimintoja yksityispalveluiksi, kun samalla kunnat tuskailevat työttömien kanssa.
    Tulos tai ulos: siinä on ollut nykyisen terveyspolitiikan mittari. Millä sitten mitataan tulosta? Säästyneillä rahamäärillä, vähentyneillä sairaslomilla vai otetuilla röntgenkuvilla? Tai potilaisiin ja kustannuksiin tehdyillä leikkauksilla? Paljon riippuu siitäkin, mittaako tätä kaikkea terveyspalveluiden käyttäjä vai niiden toteuttaja.
    Meille suomalaisille on kehittynyt vuosien saatossa harha: luulemme olevamme muita parempia joka asiassa. Niinpä uskomme vakaasti terveydenhuoltomme olevan korkeatasoista. Totta on, että hoitotyön koulutus maassamme on kansainvälisestikin korkeatasoista. Mutta miksi emme käytä tätä korkeaa ammattitaitoa kotimaassa, vaan koulutamme sisaret Norjan ja keskisen Euroopan markkinoille?

Kysymys on rahasta. Tuloksen tekeminen ei onnistu henkilöstökuluja pienentämättä. Tulos vaatii enemmän suoritteita vähemmällä rahalla. Koneet on saatava pyörimään myös iltaisin.
    Ajatus on kaunis: rakennetaan Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) sisään yksityissairaala, jossa sama keskussairaalan henkilökunta hoitaa yksityispotilaita yksityissairaalan hinnalla. Tulee tulosta vuokrina. Rahaa säästyy, kun asiakkaat maksavat itse todelliset kustannukset. Lääkärit saavat asiallisen korvauksen koulutustaan vastaavasta työstä, eikä heidän tarvitse enää hävetä ulkomaisten kollegoiden seurassa enää palkkojaan. Kalliit tilat tulevat hyötykäyttöön ja niin edelleen.
    Samaan aikaan meillä on pitkiä leikkausjonoja. Suosimme avo- tai kotihoitoa sellaistenkin potilaiden kohdalla, joiden olot kotona ovat epätyydyttävät, jopa epäinhimilliset. Henkilöstöpula vaivaa, sairaalapaikoista on jatkuva pula, ja sairaaloiden osastoja suljetaan.
    Mistähän yksityis-HYKSin vuodepotilaat löytävät yösijan Meilahden sairaalasta? Vaikka meillä on kovan rahan potilaita ja lääkäreitä, meillä ei ole lainkaan kovan rahan sairaanhoitajia. Hoitaja uupuu samalla tavalla maksavan potilaan äärellä kuin ylityöllistettynä hoitaessaan "sosiaalitapauksia".

Kun meillä on jo yksityissairaalat, yhteiskunnan ei tarvitse huolehtia yksityisten terveydenhuoltopalveluiden tuottamisesta. On parempi keskittyä tuottamaan tasa-arvoisia terveyspalveluja kaikille ja jättää yksityissairaanhoito yrittäjille. Terveydenhuollon on pelattava tulotasoon katsomatta jouluna ja juhannuksena, heinäkuussa ja vappuna. Myös köyhät ja työttömät on hoidettava.
    Yksityishoidon suosiminen voi helposti johtaa myös niin sanottuun poliittiseen privaattihoitoon. Eli siihen, että ohitetaan jonot, kun appiukko tai velipoika sattuu istumaan esimerkiksi sairaalan johtokunnassa. Tätä ilmiötähän on esiintynyt kautta aikojen, mutta se tulee kyllä varmasti entisestään lisääntymään.

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi kesäkuussa tutkimuksen, jossa vertailtiin maailman kansojen terveydenhuollon tasoa. Kun tulos ei näyttänyt Suomen kannalta ruusuiselta, selitykset alkoivat sinkoilla: tutkimuksessa on käytetty vääriä mittareita, mitattu epäoleellisia suureita, eikä siinä ole otettu huomioon maamme erityisoloja... Jälleen kerran muut ovat väärässä.
    Hoppee ei oo häppee, mutta 31. sijan pitäisi herättää huomiota. Arvokeskustelua, kiitos! o

Esko Ripaoja on kirurgian erikoislääkäri sekä vanhempi sosiaali- ja maaseutuaktiivi.



ETUSIVULLE