Pääkirjoitus
Jyrki Räikkä
Keppi vai porkkana?

Työmarkkinoille on luotavia uusia mahdollisuuksia pakkojen kehittelyn sijaan.

VALTIOVARAINMINISTERI Valtiovarainministeri Sauli Niinistön (kok.) anteliaan tuntuinen budjettiesitys ehti tuudittaa herkkäuskoisimmat siihen luuloon, että kokoomuksen puheenjohtaja on vähitellen pehmentämässä linjaansa. Niinistön tiukka perusilme on kuitenkin tallella, sen osoittivat viimeistään hänen maanantaiset puheensa kokoomuksen kesäkokouksessa Oulussa. Niinistö veti työvoimakysymykset mukaan budjettiriiheen ja vaati muutoksia erityisesti ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Niinistön mukaan nykyisen työttömyysturvan taso on niin korkea, että se pitää yllä työvoimapulaa.
    Samana päivänä peruspalveluministeri Osmo Soininvaara (vihr.) esitti toimeentulotuen muuttamista siten, etteivät lisäansiot vähentäisi täysimääräisesti toimeentulotuen määrää. Tämä olisi askel – pieni, mutta kuitenkin – vihreiden hellimän perustulomallin suuntaan.
    Ministereiden työttömyyden torjunnalle valitsemat lähtöalustat kertovat paljon siitä, miten erilaiseksi ongelmaksi Niinistö ja Soininvaara työttömyyden hahmottavat. Niinistö näkee työttömät mukavuudenhaluisena tilastollisena massana, josta puristetaan markkinoille työvoimaa toimeentuloa leikkamalla. Yksilöllisille ja psykologisille vivahteille herkempi Soininvaara taas luottaa kannustimiin, jotka houkuttelisivat etenkin pitkäaikaistyöttömyyden lannistamia takaisin työelämään.

Niinistön mukaan hänen työttömyysturvamallinsa on "kustannusneutraali", eikä se näin ollen vaikuttaisi esimerkiksi budjetin loppusummaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso olisi nykyistä korkeampi työttömyysjakson alussa, mutta laskisi nykyistä matalammaksi ansiosidonnaisen työttömyysrahakauden loppupuolella.
    Kun nykyisen järjestelmän lovi 500 päivän ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan ja sen jälkeen koittavan vaatimattoman työmarkkinatuen välillä on varsin jyrkkä, tasaisesti laskeva porrastus voi äkkiseltään vaikuttaa houkuttelevaltakin vaihtoehdolta. Ei ole kuitenkaan mitään todistetta siitä, että toisenlainen työttömyysturvan porrastus parantaisi sen varassa elävien työllistymistä. 1980-luvun jälkipuoliskolla käytössä Suomessa oli käytössä yksinkertainen työttömyysturvan porrastusmalli, mutta ei siitä tuolloinkaan ollut työmarkkinoiden ihmelääkkeeksi.
    Sitä paitsi työttömyyden pitkittyessä tulojen tarve pikemminkin kasvaa kuin vähenee. Lyhytaikaisen työttömyyskauden tulovajauksista ihmiset selviävät yleensä säästöjen tai väliaikaisen vyönkiristyksen avulla, mutta tasaiseen kurjistamiseen perustuva porrastus voi yhdessä pitkittyvän työttömyyden henkisten paineiden kanssa saattaa perheet ja kotitaloudet nykyistä kurjempaan tilanteeseen.

Niinistö tarjosi työttömyysturvan uudistusta lääkkeeksi etenkin matalapalkka-alojen työvoimapulaan. Se, miten uudistus parantaisi juuri näiden alojen työllisyyttä, on jäänyt häneltä täysin perustelematta. Jos Niinistö olisi johdonmukaisesti matalapalkkaisten asialla, hän olisi esittänyt heille reilumpia veronalennuksia eikä levitellyt veronalennuksia tasaisesti läpi palkkahaitarin.
    Niinistön linjausta kannattaakin tulkita pikemminkin ideologisena avauksena kuin työvoimapoliittisena täsmäaseena. Kokoomus haluaa madaltaa nykyisen sosiaaliturvan tasoa, ja työttömyysturvan porrastuksen ajaminen seuraavaan budjettiin kävisi "kustannusneutraalina" toimenpiteenäkin sillanpääasemaksi, josta käsin työttömyysturvaa voidaan tulevina vuosina leikata. Vaikka kokoomuslaisilla on houkutusta naamioida konservatisminsa muodikkaan myötätuntoiseksi, sen kova ydin tuntuu pehmusteiden läpi. o



ETUSIVULLE