Viikon visiitti
Johanna Sumuvuori
Syrjäytyneet lautalla

Eurooppalaisuuden siemenet eivät idä viinibufetin äärellä.

OSALLISTUIN loppukeväällä Euroopan unionin nuorisopolitiikkaa käsittelevään kansalliseen konferenssiin, jonka osallistujiksi oli pyritty haalimaan tasapuolisesti sekä aktiivisia että syrjäytyneitä nuoria. Järjestäjien tarkoituksena oli koota EU:n ohjeistuksen mukaan mahdollisimman kattava kuva suomalaisnuorten ajatusmaailmasta, ja antaa näin kotimainen panos komission valmistelemaan EU:n nuorisopolitiikan Valkoiseen kirjaan.
    Jostain syystä syrjäytyneiden nuorten edustajia ei laivaseminaariin juuri saapunut. Jos heitä olikin, heidän tunnistamisensa oli vaikeaa, koska lähes kaikilla osallistujilla komeili nimilapuissaan jokin taustajärjestö. Olisi tietenkin ollut kummallista, jos nimikyltissä olisi lukenut vaikkapa ”Matti Möttönen, syrjäytynyt, Helsinki.”
    Komission ajatus osallisuuden ulottamisesta myös syrjäytyneisiin nuoriin oli hyvä, vaikka käytännön rekrytointikeinot eivät heidän paikalle saamisekseen riittäneetkään. Suomi oli ensimmäinen maa, joka kuuliaisesti järjesti seminaarin unionin ohjeistuksen mukaan.

Seminaarin työryhmissä käsiteltiin eurooppalaisten nuorten elinoloihin liittyviä kysymyksiä. Niissä pohdittiin myös, mitä ”nuorten eurooppalaisuus” tarkoittaa ja voidaanko ”eurooppalaista nuorisoa” ylipäätään määritellä Euroopan geopoliittisen kirjavuuden, kulttuurisen, taloudellisen ja sosiaalisen monimuotoisuuden keskeltä.
    Äkkiseltään voi olla vaikeaa löytää yhtäläisyyksiä vaikkapa brittiläisen työttömän, jolla on liberalistisen opin ansiosta mitätön toimeentuloturva, ja ruotsalaisen kansankodin kasvatin välillä, puhumattakaan maahanmuuttajien asemasta kunkin maan valtaväestöön nähden.
    Monet asiat kuitenkin yhdistävät eurooppalaisia nuoria ainakin mielikuvatasolla. Opiskelujen järjestäminen, työnsaantimahdollisuudet ja toimeentulon riittävyys huolettavat kaikkia eurooppalaisnuoria, oli hyvinvointivaltion malli mikä tahansa. Monille on tärkeää liikkuvuuden lisääntyminen, oikeus matkustaa, asua ja tehdä töitä muualla kuin kotimaassa. Myös huoli ympäristöstä koskettaa nuoria ympäri Eurooppaa.

On hienoa, että nuorisopolitiikan Valkoista kirjaa valmisteltaessa pyritään ottamaan huomioon myös niiden mielipide, joita asiakirja tosiasiallisesti koskee. Toisaalta voisi kysyä, onko laivaseminaari viinibufetteineen oikea paikka järjestää tämän kaltaisia seminaareja. Laivaseminaarien kaava toimii niin, että ensin istutaan laivan kokoustiloissa pulisemassa muutama tunti asiaa, kunnes päästään syömään ja juomaan. Puolet ihmisistä juokin sitten niin paljon, että toisen seminaaripäivän aamuohjelma ei enää jaksa innostaa.
    Nuorisopolitiikan Valkoisen kirjan valmistelu jatkuu lokakuussa Ranskassa, jonne kootaan nuorten edustajat jokaisesta unionin jäsenvaltiosta. Toivottavasti mukaan saadaan myös niitä nuoria, jotka eivät ole tähän mennessä olleet aktiivisia järjestötoimijoita.

Sosiologi kun olen, etsin mielelläni asiasta kuin asiasta piilofunktioita. Tämän laivaseminaarin piilofunktio oli, että osallistujat saataisiin omaksumaan ja löytämään eurooppalainen identiteetti, joka tällä hetkellä tutkimuksien mukaan ei ole eurooppalaisilla nuorilla kovin vahva.
    En valitettavasti löytänyt eurooppalaista identiteettiäni laivaseminaarista. Sen sijaan olen tuntenut usein sisälläni pienen eurooppalaisen junaillessani pitkin Itä-Eurooppaa ja jutustellessani reilaajien kanssa eurooppalaisissa hosteleissa. Minun Eurooppani ei taida mahtua Euroopan unionin rajojen sisälle. o

Johanna Sumuvuori on Helsingin Vihreiden toiminnanjohtaja.



ETUSIVULLE