Metsärauhan rakentaja / Vihreä Lanka 21.1.2000

Metsärauhan rakentaja
Ilari Ranta

SUOMALAINEN metsä on kautta vuosikymmenten herättänyt vastakkaisia intohimoja; toisille se edelleen lähinnä "vihreän kullan" tuotantolaitos, toisille taas pyhä tai maaginen paikka.
    "Hyötyajattelun rinnalla esiintyy metsäalan ammattilaisillakin ajatus, että luonnon tulisi kehittää ihmisen eettistä mielenlaatua ja kauneuden tajua sekä tarjota mielenrauhaa", miettii metsänhoitajien tunnoista ja ammattikuvasta väitöskirjaansa valmisteleva Riikka Saarimaa.
    Turkulainen Saarimaa lähestyy aihettaan ihmistieteilijänä ja kulttuuriantropologin myötätunnolla: hän uskoo, etteivät kaikki metsänhoitajat uneksu pelkästään puupelloista. "Ammattimies lähestyy metsää kuin salaa rakastamalla, vaikka työrooli olisikin tiukan hyödyntävä."
    Saarimaa oli 1980–90-lukujen taitteessa nuori uskontotieteen opiskelija, kun Suomen metsissä tapahtui. 60-luvulta asti maassa oli lainehtinut keskustelu metsien hyötykäytöstä. Lopulta luonnonsuojelijat ryhtyivät suoraan toimintaan muun muassa Kessissä.

Metsä voi olla pyhä paikka
Muualla Euroopassa metsät ovat jo pitkään olleet pahoin vaurioituneet; siksi keskustelua täällä on seurattu tarkkaan. Turun läänin Koskelta kotoisin olevaa rauhallista maalaistyttöä puihin itsensä kahlinneet ihmiset hämmensivät ja kiinnostivat.
    Oma näkökulma oli akateemisempi. Historiasta kiinnostunut Saarimaa tutkiskeli vanhaa suomalaista kansanuskoa. Siinä esiintyi paljon metsään liittyviä uskomuksia, kuten pyhiä puita ja lehtoja, metsänhaltijoita ja Tapio metsänjumala. Neljävuotiaalle pojalleen Saarimaa on antanut nimen Aarni.
    Saarimaalla oli myös uteliaisuutta tuntematonta kohtaan; oma tuntuma metsään perustui lähinnä majojen rakenteluun, sienestykseen ja marjastukseen vanhempien kesämökillä. Ajatus metsään eksymisestä pelotti.
    Graduvaiheessa Saarimaa äkkäsi, että metsä on yhtä aikaa ajankohtainen ja ajaton aihe. Uskontotieteen pro gradu Metsä metsänhoitajien mielessä valmistui 1993. Sillä tiellä hän on edelleen. Samasta aiheesta laajennettu väitöskirja on osa Suomen Akatemian luonnon biologista monimuotoisuutta luotaavassa Fibre-tutkimusohjelmassa. Ohjelmaa koordinoidaan Turun yliopiston biologian laitokselta. Kuusi vuotta kestävässä ohjelmassa on mukana yli neljäkymmentä tutkimushanketta.

Kahden tulen välissä
Metsänhoitajien ammattikäsityksiä tutkaillessaan Riikka Saarimaa on ollut miltei koskemattomassa aarniometsässä; aiempia tutkijoita ei juuri ole ollut. Perustutkimuksessaan Saarimaa haastatteli lounaissuomalaisia maatalous- ja metsätieteen kandidaatteja ja väitöskirjassa metsänhoitajia ympäri maan.
    Joissakin suvuissa metsänhoitajan ammatti on periytyvää, mutta viime aikoina oppiin on hakeuduttu mitä erilaisimmista lähtökohdista. Haastatteluissa kävi ilmi, kuinka ammattikunta kokee olevansa ahtaalla.
    "Törmäys suojelun ja metsän yksipuolisen hyötykäytön väillä oli ankara, ja sillä on ollut paljon merkitystä metsien hoitotapaan. Muun muassa auraus on lopetettu lähes kokonaan eikä kasvumyrkkyjä enää käytetä", Saarimaa kertoo.
    Yksi metsänhoitaja ihmetteli, eikö suojelukohteita kannattaisi hakea Etelä-Suomesta. Saarimaa kertoo, että Etelä-Suomen metsien suojelu olisi tärkeää jo yksin uhanalaisten lajien takia. Toisaalta ne ovat yksityisomistuksessa, ja siksi alueiden muodostaminen on kallista.
    Riikka Saarimaa, 33, on vuosien varrella oppinut ymmärtämään metsänhoitajien ajattelua. Hän ymmärtää myös eri intressiryhmien ajattelun eroavaisuuksia. "Olisin kiinnostunut ryhtymään sovittelijaksi metsäsotiin, jos tarvetta ilmenee."

Historian rasitteita
Jotain yleistä närää ammattikuntaa kohtaan on ollut pitkään, sillä Ilmari Kianto kirjoitti jo 1923 romaanin Metsäherran herjaaja. Metsänhoitajat olivat pitkään varsin yläluokkaisia, ja omasivat mielestään parhaan tiedon siitä kuinka metsien kanssa tulee olla.
    Jotkut ilmaisivat haastatteluissa närkästyksensä, että vielä sotakorvausten aikoihin 40-50 -luvuilla metsänhoitajien ja heidän edustamiensa yritysten katsottiin olevan "yhteisellä asialla".
    Edelleenkin metsänhoitajat katsovat, että Suomessa vallitseva korkea elintaso pohjautuu nyt ja tulevaisuudessa paljolti metsien taloudelliseen hyödyntämiseen. o



ETUSIVULLE