Pääkirjoitus
Jyrki Räikkä
Kesä koittaa lobbarille

Suomalainen teollisuus käy viimeiseen taistoon tuulimyllyjä vastaan.

SAKSA liittyi kesäkuun puolivälissä Ruotsin seuraan toisena eurooppalaisena maana, joka on sitoutunut täydelliseen ydinvoiman alasajoon. Yksikään Länsi-Euroopan valtio ei aio rakentaa maaperälleen uusia reaktoreita, ja yhä useammat maat suunnittelevat ydinvoiman alasajoa.
    Eurooppalaiset tuulet eivät kuitenkaan tunnu vaikuttavan suomalaisen taloudellisen ja poliittisen eliitin mielipideilmastoon. Suomalainen teollisuus valmistelee edelleen päättäväisesti rakennuslupaa viidennelle ydinvoimalalle. Myös kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre (sd.) kiirehti tiistaina vakuuttamaan, ettei Saksan päätös vaikuta Suomen energiapoliittisiin ratkaisuihin.
    Teollisuusjohtajat ja ydinvoimaan sitoutuneet poliitikot eivät toki todellisuudessa pidä päätä niin syvällä pensaassa kuin heidän lausuntojensa perusteella voisi olettaa: on itsestään selvää, että eurooppalaiset energialinjaukset heijastuvat myös Suomeen. Ydinvoiman poliittiset ja taloudelliset riskit ovat kuitenkin kasvaneet niin hurjasti, ettei lisärakentamisen kannattajilla ole varaa antaa julkisivunsa murtua. Ellei teollisuus onnistu vuoden kuluessa saamaan eduskunnalta rakennuslupaa uudelle reaktorille, ydinvoiman lisärakentamisen momentum on todennäköisesti kadonnut ikiajoiksi.

Nyt tai ei koskaan -tilanteessa ydinvoimasta on tullut kannattajilleen entistä vahvemmin uskon, tunteen ja arvovallan kysymys, jolla ei ole kovin paljon tekemistä järjen ja tosielämän realiteettien kanssa. Jo investointina ydinreaktori on nykyisillä energia- ja pääomamarkkinoilla niin riskialtis hanke, että sen rahoittajilta vaaditaan todellista huimapäisyyttä.
    Kun yleinen mielipide ja kuluttajien asenteet muuttuvat entistä ydinvoimakielteisemmiksi, uuteen ydinvoimaan sitoutuminen saattaa suomalaisen teollisuuden ja sen tuotteet eurooppalaisilla markkinoilla outoon valoon. Esimerkiksi Saksan paperimarkkinoilla voi tulevaisuudessa olla kovaa valuuttaa ekomerkki, joka osoittaa valmistajan pyörittäneen paperikoneitaan ilman ydinvoimaa.
    Imagohaitta saattaa nakertaa myös ydinvoimaan sitoutuneiden suomalaisyritysten pörssikursseja. Vaikka hakemuksen tekeminen on Teollisuuden Voiman harteilla, sen omistajiin kuuluvat Fortum ja suuret metsäyhtiöt eivät voi piiloutua julkisivun taakse – varsinkaan jos suomalaiset tai eurooppalaiset kansalaisjärjestöt ottavat ne ydinvoimakysymyksessä hampaisiinsa, kuten olettaa sopii.

Viimeisenä oljenkortenaan ydinvoimalobby on tarttunut Kioton ilmastosopimuksen velvoitteisiin, ikään kuin ydinvoima olisi ympäristöystävällinen vaihtoehto hiilivoimalle. Energiansäästö merkitsee toki vanhakantaisesti ajatteleville voimayhtiöille taantuvaa bisnestä, ja uusiutuvien energialähteiden suosiminen tarkoittaa markkinaosuuksien uusjakoa. Mutta on vastuutonta hurskastelua pukea huoli markkina-asemasta maailmantuskan kaapuun: ydinvoiman lisääminen on ojasta allikkoon johtava oikopolku, jonka ilmastohyödyt tulevat korkoineen maksuun muilla ympäristöpolitiikan sektoreilla.
    Harvoilla kansanedustajilla on sellaista ympäristö- ja energia-alan asiantuntemusta, että heillä olisi luontaista vastustuskykyä teollisuuden tulkinnoille. Kriittistä asennetta kuitenkin kaivattaisiin nyt, kun lobbarit pyrkivät varmistamaan ydinvoimahakemuksen selustan eduskunnassa. Teollisuus on pukki kaalimaan vartijana, jos se saa sanella ilmastopolitiikan ratkaisut. o



ETUSIVULLE