Viikon visiitti
Ilkka Lehdonmäki
Luomukaupan lastentauteja

Kauppiaiden on turha valittaa luomutuotteiden heikkoa menekkiä.

LUOMUTUOTTEITA SUOSIVA asiakas luulee pelastavansa maailmaa omalta pieneltä osaltaan. Maailma saattaa pelastua, mutta kauppiaan päivä tuntuu menevän pilalle. Muutamaa erikoisliikettä lukuunottamatta ei luomu ole vieläkään kauppiaille kelpo vaihtoehto. Näin voisi päätellä ainakin hypermarketia pienempien kauppiaiden suhtautumisesta luomuasiakkaaseen ja luomutuotteisiin.
    Kauppiaiden ensimmäinen valitusvirsi on se, että luomutuotteet ovat liian kalliita eikä niitä kukaan osta. Niinpä, ja kukahan ne tuotteet hinnoittelee? Voisikohan kauppias millään harkita sen prosenttikatteen sijasta käyttävänsä markkakatetta? Siis yksinkertaisesti sitä, että kauppiaalle tavallisesta kevytmaidosta ja luomukevytmaidosta jäisi sama määrä markkoja? Se jo pitäisi hintoja siedettävänä.

Mutta ei. Luomu on yhä erikoistuote ja luomua ostava asiakas on tiedostava, mutta ilmeisesti kauppiaan mielestä ei hintatiedostava. Eli pannaan meijerin tai leipomon hintoihin sama prosentuaalinen kate ja varmuuden vuoksi vielä luomulisä päälle. Ja sitten itketään, kun asiakkaat eivät osta.
    Koska tuoreilla luomutuotteilla – kuten muillakin tuoretuotteilla – on varsin lyhyt myyntiaika, kannattaa kauppiaan mielestä myydä vanheneva tavara ensin pois. Niinpä luomupiimää pyytävä asiakas saa käteensä purkin, joka on pakattu kaksi viikkoa sitten ja sen myyntiaikaa on jäljellä vielä kokonainen päivä. Ja kauppias kirkkain silmin väittää piimäpurkin tulleen juuri meijeriltä. Ovatkohan meijerit perustaneet ihan oman piimäkypsyttämön tietämättäni?
    Asiakkaan kannalta on kuitenkin ikävintä se, että tuttu kauppias koko ajan huokailee raskaasti luomutuotteiden menekkivaikeutta. Siinä jo heikkohermoisempi luomuystävällinen asiakas sortuu tekemään tukiostoja. Poimii koriinsa sen vanhenevan luomumaidon ja kuivettuneen luomuleivän ja toivoo, että ensi kerralla olisi tuoretta.

Osan luomutuotteista voi ostaa suoraan tuottajilta. Onneksi, sanoisi joku. Tilamyynti onkin kasvattanut suosiotaan, eikä ihme. Jos tuottaja esimerkiksi karitsan lihasta saa tilamyynnissä kolme kertaa enemmän kuin teurastamon kautta, niin tuleehan siinä äkkiä mieleen ryhtyä suoramyyjäksi. Tie ei kuitenkaan ole niin ruusuinen kuin luulisi.
    Sen tuottaja ymmärtää helposti, että karitsa on vietävä teurastamoon, maksettava teurastusmaksut ja tuotava ruho takaisin. Sitten istutaan alas ja odotetaan. Odotetaan ja odotetaan, että asiakas tulisi ja ostaisi ja lähtisi äkkiä pois. Mutta mikä pahinta, joku asiakas haluaa näyttää lapsilleen maatilaa ja sen eläimiä. Ajanhukkaa, ei kannata. Huono asiakas. Hyvä asiakas tällaisen tuottajan mielestä lienee se joka itse juoksee lampaan kiinni ja maksaa vielä hiukan ekstraa elämyksestä. Suoraan käteen ja ilman kuittia. Luonnollisesti.

Onneksi kuitenkaan aivan kaikkien kauppiaiden ja tuottajien mielestä luomua haluavan ja suoramyyntiä kannattavan ihmisen synonyymi ei ole hullu. o

Kirjoittaja on Ydin-lehden päätoimittaja.



ETUSIVULLE