Euroopan unioni tarttuu itseään niskasta / Vihreä Lanka 2.6.2000


Euroopan unioni tarttuu itseään niskasta
Johanna Pollari

NYKYISTEN TRENDIEN perusteella on vaikea tehdä sitä johtopäätöstä, että Euroopan unionissa olisi Rion kokouksen jälkeen edetty kohti kestävää kehitystä.
    Komissio teki viime vuoden lopulla yleisarvion vuoteen 1997 asti voimassa olleen unionin viidennen ympäristöohjelman Towards Sustainability toteutumisesta. Arvio pohjautuu Euroopan ympäristöviraston vuonna 1999 laatimaan Ympäristön tila -raporttiin. Arvion tulokset viittaavat siihen, että viidennen ympäristöohjelman tavoitteet toteutuivat vain paperilla, eivät konkreettisessa todellisuudessa.
    Viides ohjelma korosti ympäristönäkökulmien huomioimista kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Komissio joutuu kuitenkin toteamaan, että selkeiden toimenpidemallien ja määrällisten tavoitteiden puuttuessa ohjelma jäi pinnalliseksi. Komission on laadittava ehdotus seuraavaksi ympäristöohjelmaksi tämän vuoden loppuun mennessä.
    Kaudelle 2000–2010 laadittavasta kuudennesta ympäristöohjelmasta pyritään tekemään edeltäjäänsä toimivampi muun muassa siten, että siitä tulee jäsenmaita oikeudellisesti sitova.

Haasteita riittää
Kuudennen ympäristöohjelman tärkeä haaste on talouskasvun ja ympäristön pilaantumisen välisen yhteyden katkaiseminen. Jo edellinen ympäristöohjelma painotti taloudellisia ohjauskeinoja, kuten ympäristöverojen nostamista ja haitallisten tukimuotojen poistamista.
    Ohjelman suurin yksittäinen haaste on ilmastonmuutokseen vaikuttavien kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen, mikä vaatii yhteiskunnan kaikkien sektoreiden panosta. Talouden globalisoituminen ja vapaat sisämarkkinat lisäävät liikkumisen tarvetta ja muutakin energiankulutusta unionitasolla. Lisäksi siirtyminen uusiutuvien energianlähteiden käyttöön on suunniteltua vähäisemmän rahallisen tuen vuoksi ollut nihkeää.
    Kaiken kaikkiaan kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaan Kiotossa sovitun 8 prosentin vähennysvelvoitteen sijaan kasvavan unionin alueella noin 6 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2010 mennessä.
    Viides ympäristöohjelma ei komission arvion mukaan päässyt tavoitteisiinsa myöskään biodiversiteetin suojelussa, jätteiden vähentämisessä eikä maaperän saastumisen ehkäisemisessä. Kaupunkien ja teiden rakentamisen kohdalla ei ole kunnioitettu kokonaisvaltaisesti kestävää maankäyttöä. Myös melun vähentäminen ja kaupunkien ilman laadun parantaminen vaatisivat lisätoimia. Hiukkaspäästöt pysyvät korkeina ja alailmakehän otsonitasot ylittyvät jatkuvasti kesäisin isoissa kaupungeissa ja niiden ympärillä.
    Viidennen ympäristöohjelman saavutuksiksi voidaan kuitenkin nimetä happamoittavien rikkidioksidipäästöjen ja vesien kuormituksen vähentyminen sekä luopuminen yläilmakehän otsonikerrosta heikentävistä aineista. Saavutetut parannukset johtuvat suuressa määrin valvonnan tehostumisesta ja päästöjen jatkuvasta vähenemisestä viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Konkretiaa,
ei hämäriä käsitteitä

Ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Hannele Nyroos ei vähättele viidennen ympäristöohjelman merkitystä. ”Toimeenpanon puutteellisuudesta huolimatta unionin viides ympäristöohjelma toi varsin kattavasti esille keskeiset ympäristöpolitiikan haasteet.”
    Viidennen ympäristöohjelman yksi keskeinen ongelma oli se, että vaikuttavista toimenpiteistä keskusteltiin ainoastaan ympäristösektorin piirissä. Minna Wilkki Euroopan komissiosta korostaa, että tavoitteiden saavuttaminen vie juuri siksi ajateltua kauemmin aikaa. ”Kaikkien sektoreiden mukaan saaminen lyhyellä tähtäimellä ei korkeiden taloudellisten kustannusten takia ole helppoa.”
    Viidennen ympäristöohjelman jääminen puolitiehen antaa syyn pohtia sen toteuttamisen ongelmia. Helsingin kauppakorkeakoulun tutkija Matti Liskin mielestä viides ohjelma oli maailmoja syleilevä ja viljeli liikaa kestävän kehityksen kaltaisia hämäriä käsitteitä.
    ”Uudessa ympäristöohjelmassa pitäisi välttää ongelmien listausta ja keskittyä sellaisiin ongelmiin, joihin todella voidaan liittää määrätavoitteita ja aikatauluja. Ympäristöohjelman tulisi olla ympäristölakia lähempänä oleva, yksinkertainen ja toimeenpantava”, Liski toteaa.
    Kuudennesta ympäristöohjelmasta tuleekin lainsäädännöllisesti sitova ja se vaikuttaa yhteisön budjettiin sekä komission työohjelmiin. Komissio on ilmoittanut, että tavoitteena on nyt tehdä lyhyt, strateginen dokumentti. Se tulee myös sisältämään sektorit ylittäviä täsmällisiä ympäristötavoitteita ja selkeitä aikatauluja.
    Minna Wilkki pitää sitoutumisen edellytyksenä omaehtoisuutta. ”Kuudenteen ympäristöohjelmaan tulee kirjata ympäristötavoitteet, mutta sektoreiden itsensä tulee miettiä, miten näihin tavoitteisiin päästään ja täten sitoutua niiden saavuttamiseen.”

Tietoyhteiskunta
huomioitava

Uuden ympäristöohjelman tulisi kiinnittää huomiota myös tietoyhteiskunnan ja kestävän kehityksen väliseen yhteyteen. Rauno Sairinen Teknillisestä korkeakoulusta muistuttaa, että tietoyhteiskunta ei välttämättä synnytä ekologista hyvää itsessään, vaikka näin usein ajatellaan.
    ”Ongelmana on myös 'ekologinen infoähky'. Hukumme muun tiedon ohella ympäristötietoon, ellei samalla kehitetä käytäntöjä, joilla tämä tieto muokataan yhteiskunnallisesti ymmärrettävään ja relevanttiin muotoon”, Sairinen toteaa.
    Sairinen arvioi, että 90-luvun lopulla ympäristöasioiden painoarvo on selkeästi kasvanut unionin politiikassa, mikä mahdollistaa sen, että ympäristöohjelma huomioidaan vastaisuudessa paremmin. Hänen mielestään viidennen ohjelman ongelmat johtuivat ennen kaikkea unionin ja jäsenvaltioiden poliittisen halun puutteesta.
    ”Avoimuus, kansalaisten tiedon saanti ja osallistumismahdollisuudet ympäristöasioissa kasvattaisivat ympäristöasioiden painoarvoa entisestään”, Sairinen toteaa.

Valmistelu on jo aloitettu
Uutena asiana Sairinen liittäisi ympäristöohjelmaan eläinten oikeudet. ”Eläinten oikeuksien esiintuomisella olisi esimerkiksi luomutuotannon kautta välilliset yhteydet ympäristön kuormitukseen sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen, ja myös ihmisten luontosuhteeseen.”
    Kuudennen ympäristöohjelman valmisteluun liittyviä keskusteluja on jo käyty eri maissa ministeriöiden ja muiden virkamiesten, tutkijoiden sekä teollisuuden ja kansalaisjärjestöjen edustajien kesken. Keskusteluissa on korostunut, että ympäristöohjelman tavoitteisiin pääseminen edellyttäisi selkeitä toimenpidemalleja.
    Uuden ympäristöohjelman avainaloiksi on valittu kalastus, resurssien tehokas käyttö, terveys, yhtenäinen suunnittelu, kulutus ja maaperä. Erityisesti bioteknologia ja unionin laajentuminen tuonevat mukanaan uusia ympäristöhaasteita. o



ETUSIVULLE