Kommentti
Mirkka Pennanen & Johanna Eränen

Lääketeollisuus ei helli eläimiä

Eläinkokeita korvaavat tutkimusmenetelmät eivät kehity ilman aktiivista painostusta.

MAAILMASSA käytetään vuosittain useita kymmeniä miljoonia koe-eläimiä. Suomessa eläinkokeisiin uhrattiin viime vuonna enemmän kuin 230 000 eläintä, joista useat tuhannet joutuivat vähintään hetkellisesti kokemaan huomattavaa kipua.
    Lääketieteessä eläinkokeita käytetään muun muassa lääketieteelliseen perustutkimukseen, erilaisten hoitomenetelmien tutkimukseen sekä lääkeaineiden farmakologiseen ja toksikologiseen tutkimukseen. Farmakologisin testein pyritään saamaan selville varsinainen lääkitsevä vaikutus sekä mahdolliset sivuvaikutukset.
    Jotta uusi lääkeaine voisi saada myyntiluvan, vaativat viranomaiset myös tiettyjä koe-eläimillä tehtäviä toksikologisia testauksia lääkeaineen mahdollisten myrkkyvaikutusten selvittämiseksi. Lakisääteisten testien lisäksi lääketehtaat testaavat lääkeaineita usein myös puhtaasti kaupallisista syistä, esimerkiksi tuodessaan markkinoille rinnakkaisvalmisteita.
    Lääketieteellisen tutkimuksen lisäksi koe-eläimillä testataan torjunta-aineita, kosmetiikkaa, teollisuus- ja kodin kemikaaleja, ruoan lisäaineita ja jopa uuselintarvikkeita, kuten geenimuunnettua ruokaa.

Kolme ärrää kunniaan. Vuonna 1959 esiteltiin kolmen R:n periaate sovellettavaksi biolääketieteen tutkimukseen. Myöhempi koe-eläinten käyttöön liittyvä eettinen keskustelu perustuu paljolti tähän periaatteeseen, jonka pohjalta on pyritty eläinkokeiden korvaamiseen muilla menetelmillä (replacement), eläinten käytön vähentämiseen (reduction) sekä testien kehittämiseen ja parantamiseen koe-eläinten kärsimysten vähentämiseksi (refinement).
    Kolmen R:n periaate on jo osin omaksuttu lainsäädäntöön ja muihin koe-eläintoimintaa ohjaaviin säädöksiin. Euroopan unionin säädökset, kuten koe-eläindirektiivi, edellyttävätkin eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien käyttöä aina kun se vain suinkin on mahdollista.

Julmat kokeet jatkuvat. Perinteisille eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä on jo onnistuttu kehittämään, ja kehittelytyö jatkuu edelleen. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi solu- ja kudosviljelmät.
    Vaikka vaihtoehtomenetelmiä on olemassa, ei niitä kuitenkaan aina käytetä unionin määräysten edellyttämällä tavalla. Pahamaineisen ja eläimille erittäin tuskallisen LD50 -testin tilalle on hyväksytty eläimille vähemmän kärsimyksiä aiheuttavia testejä. Tästä huolimatta julma LD50 -testi on edelleen laajassa käytössä.
    Eläinkokeita korvaavien menetelmien edelleen kehittelyyn ja niiden laajempaan käyttöönottoon tarvitaan jatkuvasti enemmän todellista tahtoa, tieteellistä motivaatiota, taloudellista panostusta sekä kansalaisten painostusta. Toistaiseksi eläinkokeiden korvaamista eläinystävällisemmillä menetelmillä ei lääketieteellisen tutkimuksen piirissä ole yleensä pidetty tärkeänä, mutta tämän tilanteen muuttamiseen voimme jokainen osaltamme vaikuttaa. Eläinkokeita tehdään suureksi osaksi julkisin varoin, joten kansalaisilla on oikeus sanoa sanottavansa niistä.

Lääkäri määrää? Kuluttajan valintaa ja vastuuta korostava kampanjointi on ollut lääketuotannon eläinkokeiden kohdalla hankalampaa kuin esimerkiksi kosmetiikan kohdalla, koska käsikauppalääkkeitä lukuunottamatta lääkäri yleensä hoitaa tuotevalinnan potilaan tai kuluttajan puolesta. Eläinkokeita vastustavia potilaita ja kuluttajia on myös pyritty syyllistämään käyttämistään lääkkeistä, vaikka monia ihmisiä jo valmiiksi ahdistaa tietoisuus siitä, että heidän käyttämänsä lääkevalmiste on testattu eläinkokein.
    Kaikkia lääkkeitä ei voi kuitenkaan asettaa samalla viivalle. Eläinkokein tehtävää testausta vaaditaan vain uusien lääkeaineiden kehittelyssä ja markkinoille saattamisessa. Jo saatavissa olevia lääkeaineita ei enää testata eläimillä, vaan niistä saatava kokemus perustuu potilaista tehtyihin kliinisiin havaintoihin. Pitkään markkinoilla ollut lääkevalmiste onkin siksi eräällä tavalla eläinystävällisempi vaihtoehto. Ei tietenkään ole sinänsä paha asia, että uusia ja parempia lääkeaineita kehitetään. Tämä ei kuitenkaan saisi tapahtua eläinten kärsimyksen kustannuksella, vaan mahdollisimman pitkälti eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien avulla.

Etiikka esiin. Nykyään on normaalia, että potilas osoittaa kiinnostusta lääkkeen ostohintaa kohtaan. Potilaiden ja kuluttajien tulisi laajentaa tätä mahdollisuutta ja uskaltaa kysyä myös lääkevalmisteen eettisiä kustannuksia.
    Eläinkoekysymykset on tähän mennessä nähty ja koettu kovin mustavalkoisina, mikä on ollut omiaan estämään hedelmällisen dialogin syntymistä. Jotta voisimme luoda eläimillekin paremman tulevaisuuden, on tärkeää herättää keskustelua aiheesta ja vaatia lääkäreiltä, lääketeollisuuden edustajilta, poliitikoilta ja viranomaisilta tietoa ja toimia eläinkokeiden korvaamiseksi. Vastuu eläinkokeista kuuluu meille kaikille. o

Mirkka Pennanen on vastavalmistunut lääkäri ja Juliana von Wendtin Säätiön hallituksen puheenjohtaja. Johanna Eränen on lääketieteen opiskelija ja Eläinsuojeluliitto Animalian johtokunnan jäsen.



ETUSIVULLE