Viikon visiitti
Hannes Mäntyranta

Karjala tulee takaisin

Moskovan valta on pelkästään tiedotusvälineiden luoma harhakuva.

KARJALASTA on hyvä vääntää presidenttikysymystä, kun asian ei kumminkaan uskota tulevan ajankohtaiseksi. Venäjähän on sanonut toistaiseksi ei koko hankkeelle.
    Ja niin sanoo jatkossakin, niin kauan kuin on olemassa. Vaan entäpä jos ei ole?
    Menneen vuosisadan suurimmaksi uutiseksi mainittiin Neuvostoliiton hajoaminen. Sitä vastaan tapeltiin rajusti, vailla toivoa voitosta. Samalla tavalla nyt tapellaan Venäjän hajoamista vastaan.
    Tulevaisuutta on helppo ennustaa. Kaikkihan kuitenkin menee niin kuin ennen. Vaikeudet alkavat, kun eivät menekään. Esimerkiksi Tshetshenian sota ei tule päättymään Venäjän voittoon. Aikanaan käy ilmi, miten sotaan jouduttiin. Viime syksyisistä pommi-iskuista Moskovassa saadaan uutta tietoa.

Tshetsheenien kohtaloa venäläiset eivät sure, tshetsheeniviha on maassa vuosisatainen ja voimakas perinne, joka jatkui myös läpi kommunismin vuosien.
    Mutta omien poikien tapattamista vaalikampanjan onnistumiseksi ei makseta jakamalla metsästyspuukkoja eloonjääneille.
    Venäjän hajoamista on toki ennustettu ennenkin. Toisaalta voi sanoa, että eipä näytä hajoavan. Tämä onkin totta, kirjaimellisesti: ei näytä. Esimerkiksi Ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevä venäläistutkija Sergei Medvedev sanoi minulle jo jokunen vuosi sitten, että todellisuudessa Venäjää ei ole. Se, mitä on, on tiedotusvälineiden luoma harhakuva maasta ja valtiosta kaikkine siihen kuuluvine instituutioineen.

Harhakuvan oikea nimi on Moskovan valta. Se taas on kyseenalainen kaikkialla kaupungin ulkopuolella. Edes yleisvenäläisiä asevoimia ei ole, kun sen kummemmin raha tai alokkaatkaan eivät riitä missään varuskunnassa, ja armeijaan ilmoittautuvat alokkaat ottavat ison riskin tulla tapetuksi – toisinaan vihollisen, mutta joka tapauksessa omien simputuksen takia.
    Ei tarvita suurta syytä, ja siperialaiset tasavallat irtaantuvat muodollisestikin keskusvallasta. Myös Pietarissa aletaan ihmetellä, mitä iloa Moskovasta oikeastaan on.
    Pietarin asiat hoituisivat paljon paremmin suomalaisten kanssa. Kaupungin elintarvikehuolto saadaan hoidettua vain suomalaisvoimin Kannasta viljelemällä. Toisaalta se käy mahdolliseksi, koska Moskovan ja Pietarin välille nousee yhä korkeampi raja.

Kymmenessä vuodessa Karjala suorastaan kaatuu suomalaisten syliin, joko maakuntana tai itsenäisenä tasavaltana. Kaikki tilanteeseen liittyvät ongelmat on tuotu jo esille. Niistä vain yksi on silloin helpompi kuin nyt: Venäjä ei hanketta vastusta, koska sitä ei ole.
    Muuten asiat eivät ole nykyistä paremmin. Aivan samoin kuin Neuvostoliitolta, myös Venäjältä jää perintö. Suurin huoli on ydinaseista, toiseksi suurin rahasta. Pikku hiljaa käy selväksi, että Neuvostoliiton velkaa ei maksa kukaan, kun ei taida maksaa Venäjänkään. o

Kirjoittaja on tekstinsuunnittelija mai- nostoimisto Brand Sellers DDB:n ympäristöyksikkö RIOssa.



ETUSIVULLE