Viikon visiitti
Hannu Katajamäki

Uskallus käy laatuun

Maaseudun uudistamisen ja säilyttämisen ei tarvitse tehdä toisiaan tyhjäksi.

TOISTAISEKSI Suomessa ei ole käyty monipuolista keskustelua maaseudun tulevaisuuden kysymyksistä. Keskustelun valtavirtaa ovat dominoineet kaksi äärisuuntausta: yhtäällä maaseudun itseisarvoa puolustavat agraariunelman ylläpitäjät ja toisaalla maaseudun menneenä maailmana näkevät markkinaehtoisen aluekehityksen ihannoijat.
    Oleellista on, minkälainen arvo maaseudulle annetaan yhteiskunnan kokonaisuudessa sekä minkälainen rooli sille määritellään alueellisessa ja yhteiskunnallisessa työnjaossa. Maaseudun kehittämisen oikeutus ei synny eturyhmien ristiriitaisten intressien eikä yksipuolisten maaseutu vastaan kaupungit -asetelmien kautta. Maaseudun kehittämisen oikeutus on pystyttävä perustelemaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.

Tästä näkökulmasta maaseudun kehittämistä lähestyy Mikko Valtakari tutkimuksessaan Maaseutupolitiikka suomalaisessa aluesuunnittelussa.
    Valtakari esittää, että lähtökohtana maaseutukeskustelussa voisi olla kolme ulottuvuutta: uudistaminen, säilyttäminen ja ylläpitäminen. Uudistaminen on taloudellisen kilpailukyvyn korostamista, säilyttäminen sosiaalisen tasa-arvon takaamista ja ylläpitäminen omavaraisuuden sekä ekologisesti terveen maaseudun tunnustamista.
    Uudistamisen päämääränä on kilpailukykyinen ja taloudellisesti omaehtoinen maaseutu. Tällainen maaseutu edistää kansantalouden kehitystä. Maaseudun kilpailukykyisiin osiin suunnattu tuki koituu koko yhteiskunnan hyväksi.

Säilyttämisessä ei ole kyse siitä, että maaseudulla asuminen olisi itseisarvo. Sen sijaan sosiaalisen tasa-arvon näkökulmasta on keskeistä, että myös maaseudulla asuvien ihmisten elinolosuhteista ja hyvinvoinnista huolehditaan. Säilyttämisen peruste on viime kädessä siinä, että kansalaisilla on Suomessa oikeus ihmisarvoiseen elämään ja hyvinvointiin asuinpaikasta riippumatta.
    Ei ole tarkoituksenmukaista, että sosiaaliset ongelmat siirtyvät maaseudulta kaupunkeihin. Talouden kannalta ei ole edullista, jos maaseudun infrastruktuuri jää pois käytöstä. Säilyttämiseen liittyy myös näkemys maaseudun tehtävästä yhteiskunnallisten kriisien tasoittajana. Maaseudusta huolehtiminen on yhteiskunnan kannalta järkevää, jotta säilytetään turvapaikka huonojen aikojen varalle.

Maaseudun ylläpitämiseen liittyvä perustelu kumpuaa moraalisesta velvollisuudesta pitää luonto elinvoimaisena, uusiutuvana ja tuottavana. Kyse on luonnon elinvoimaa kunnioittavasta arvopohjasta, velvollisuudesta huolehtia ympäristöstä ja pitää elämää ylläpitävä maa tuottavana. Erityisen arvokkaita ovat luonnon monimuotoisuutta säilyttävä maatalous, luonnolliseen uusiutumiseen perustuva metsätalous sekä bioenergiaan perustuva lämmöntuotanto.
    Maaseudun ylläpitämiseen voisi liittyä myös keskustelu Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan perimmäisestä järkevyydestä. Onko pyrkimys ylikansallisiin elintarvikemarkkinoihin maaseudun toiminnallisuutta näivettävää, luonnon logiikan vastaista ja elintarvikkeiden turvallisuutta vähentävää? Olisiko aloitettava vakava keskustelu yhteisen maatalouspolitiikan purkamisesta?

Ministeriöiden valtataistelu Euroopan unionin kehittämisrahojen hallinnoinnista on johtanut sekavuuteen ja erityisesti yrittäjien sekä kansalaisjärjestöjen näkökulman unohtumiseen. Vakiintuneet organisaatiot ovat ovat hakemusteknisesti korrekteilla, mutta sisällöltään rutiininomaisilla hankkeillaan saaneet valtaosan kehittämisresursseista. Tärkeämpää on ollut miten tehdään kuin mitä tehdään.
    Unionin uuden ohjelmakauden suuri haaste on omintakeisten ja laaja-alaisten kehittämisen asetelmien edistäminen. Pelkona kuitenkin on, että jäykät hallintokäytännöt jatkuvat ja vaikeuttavat maaseudun tulevaisuuden kannalta tarpeellisten hankkeiden etenemistä. o

Hannu Katajamäki hoitaa kulttuurimaantieteen professuuria Turun yliopistossa.



ETUSIVULLE