Pääkirjoitus
Jyrki Räikkä
Tärkeintä on liike

Pyhät tekevät kauppansa, mutta mihin hintaan?

SUNNUNTAINA SATAA AINA, valitti jo Tapio Rautavaara vanhassa iskelmässään, jossa laulaja suree vapaapäivän treffien peruuntumista kurjan sään vuoksi. Samankaltaista pyhäpäivän menetettyjen kohtaamisten valitusvirttä – tosin rahan eikä rakkauden tähden –ovat vuosien ajan veisanneet myös Kaupan keskusliiton edustajat: he haluavat kaikille kaupoille ympärivuotisen aukiolo-oikeuden myös pyhäisin –putiikin näköön, kokoon ja tuotevalikoimaan katsomatta.
    Laki aukioloaikojen vapauttamisesta kaatui edellisen eduskunnan aikana, eikä siitä ole mainintaa nykyisen hallituksen ohjelmassa. Tästä huolimatta ministeri Kimmo Sasi (kok.) on ryhtynyt hankkeen innokkaaksi edusmieheksi, ja hankkeella on yllättävän laajaa kannatusta jopa vasemmiston keskuudessa.

Kauppa- ja teollisuusministeriön hallitukselle syöttämän esityksen mukaan kaikki kaupat voisivat pitää sunnuntaisin ovensa avoinna touko–elokuussa ja marras–joulukuussa. Alle 400 neliömetrin kaupat voisivat olla sunnuntaisinkin auki ympäri vuoden, kun raja kulkee nyt sadassa neliömetrissä. Myymälän koosta riippumatta sunnuntaikauppaa voisivat rajoituksetta tehdä huonekaluliikkeet, automyymälät sekä parturit ja kampaamot.
    Sunnuntaiaukiolosta tulisi siis käytännössä pikemminkin sääntö kuin poikkeus, ja tämä lienee lakiesityksen tekijöiden tarkoituskin: tien päässä häämöttää aukioloaikojen täydellinen vapauttaminen. Ei olisi ihme, vaikka tiheässä ja ääriviivoiltaan hämärässä poikkeuksien viidakossa kauppiaiden yhdenvertaista kohtelua ryhtyisivät vaatimaan jo kilpailuviranomaisetkin.

Kuluttajalle on toki mieluista, jos hän voi äkkiseltään poiketa ostoksille minä päivänä tahansa. Kaupan työntekijöiden vapautta sunnuntaiaukiolo rajoittaa – yhteinen vapaa-aika perheen, läheisten ja ystävien kanssa todennäköisesti vähenee, vaikka pyhätyö kompensoitaisiin arkivapailla. Sunnuntaikorvaus saattaa lievittää harmia ja tehdä pyhävuorosta taloudellisesti –ehkä liiankin – houkuttelevan vaihtoehdon. Työntekijän vauraus saattaa tosin karttua henkisen hyvinvoinnin kustannuksella: tuoreet tutkimukset kertovat kaupan henkilöstön kasvaneesta stressistä, väsymyksestä ja väkivallan pelosta, eivätkä nämä piirteet ainakaan helpota pyhätöiden lisääntyessä.
    Vaikka sapatin pyhittäminen pohjaa uskonnollisiin normeihin, sunnuntai muiden päivien rutiineista poikkeavana lepopäivänä on myös vakaumuksesta riippumaton kulttuurinen perinne, jonka varjelemisella on perhepoliittistakin merkitystä. Sunnuntai on perheiden yhdessäolon ja suvun yhteydenpidon päivä. Perinteen vaalimisella on sosiaalista tilausta etenkin nyt, kun on muodikasta kantaa huolta kasvatuksesta ja juurettoman nuorison tilasta. Sunnuntai voi olla suvanto muillekin kuin kaupan työntekijöille ja heidän perheilleen: jos shoppailu vakiintuu perheiden pyhäpäivän ratoksi, yhdessäolosta tulee turhan kulutuskeskeistä.

Kauppojen sunnuntaisen aukiolon vapauttaminen ei toki velvoita ketään sen enempää pitämään kauppaa auki kuin asioimaan niissä sunnuntaisin. Käytännössä kireä kilpailutilanne voi kuitenkin johtaa siihen, että kauppiaan on markkina-asemaansa puolustaakseen pakko avata ovensa sunnuntaina, jos kilpailijakin tekee niin.
    Uudistusta on myös perusteltu sillä, että nykytilanteessa pienet kioskit ja huoltoasemat saavat pyhäisestä aukioloajastaan kohtuutonta kilpailuetua. Toisaalta näiden pienyrittäjien leipäpuu on vaarassa, jos kilpailu vapautetaan kokonaan. Uudistuksen voittajia olisivat lopulta ne kaupan suuryksiköt, jotka nytkin haukkaavat leijonanosan markkinakakusta. o



ETUSIVULLE