Vaikuttaminen ottaa lujille / Vihreä Lanka 12.5.2000


Vaikuttaminen ottaa lujille
Auli Harju, Tia-Maria Lehtola

OMAN LÄHIYMPÄRISTÖN suunnittelu kiinnostaa ihmisiä, mutta aitoon osallistumiseen ja vuorovaikutukseen on kuitenkin vaikea päästä. Viime viikon lopulla Tampereella järjestetyillä alue- ja ympäristötutkimuksen päivillä todettiin, että esimerkiksi vuodenvaihteessa voimaan tullut uusi maankäyttö- ja rakennuslaki tuntuu herättävän enemmän kysymyksiä kuin antavan valmiita ratkaisuja.
    Kuntalaisten tapa kertoa näkemyksiään kaupunkisuunnittelusta ei aina kohtaa alan asiantuntijoita.
    Aleksi Neuvonen Dodo ry:stä näki ratkaisuksi sen, että kansalaisille opetetaan osallistumista.
    ”Ihmiset tarvitsevat keskustelun ja argumentoinnin taitoa, jotta he pystyisivät kohtaamaan toisten mielipiteet. Lisäksi tarvitaan riittävästi taustatietoa omien mielipiteiden jalostamiseen.”

Laki kysyy voimavaroja
Sosiaalipolitiikantutkija Helena Leinon mielestä median rooli korostuu entisestään, koska osallistuakseen asukkaiden on saatava tietoa ja pystyttävä seuraamaan tiiviisti hankkeiden valmistelua.
    Vuorovaikutuksen aikaansaaminen on toistaiseksi ollut hankalaa. Toisaalta uusi lakikin on väljä: se ei esimerkiksi rajaa, milloin osallistuminen on riittävää tai miten kulloinkin määritellään osallisten joukko.
    Leino on myös havainnut, että ihmiset ovat pettyneet odotuksissaan uuden lain tuomista mahdollisuuksista: kun kaikki ei ole sujunut ongelmitta, he ihmettelevät, eikö kaupunki osaakaan hoitaa asiaa.
    ”Kuntalaiset tarvitsevat resursseja, jotta osallistuminen toimisi. Mutta viranomaisillakaan ei ole riittävästi resursseja, miten he voisivat turvata niitä asukkaille?”, Leino kysyy.

Vähittäistä oppimista
Tampereen kaupungin kaavoitusjohtaja Jyrki Laiho ennustaa, että ensimmäiset muutokset uuteen rakennuslakiin tehdään jo parin vuoden kuluessa. Hänen mukaansa laki on tuonut kaavoituspuolelle entistä enemmän työtä ja kiirettä: varsinaisen suunnittelutyön lisäksi suunnittelijat kiertävät iltaisin yleisötilaisuuksissa kertomassa hankkeista. Laihon mielestä laki myös viivästyttää monien hankkeiden toteutumista.
    Laiho näkee kansalaisosallistumisen tuoman tiedon kuitenkin arvokkaaksi työkaluksi suunnittelulle. Hänen mukaansa lain tuomiin muutoksiin opetellaan vähitellen.
    ”Virkamieskunta joutuu opettelemaan uusia toimintatapoja, mutta myös kuntalaiset oppivat, miten parhaiten voivat vaikuttaa.”

Lähiön stigmat
Suunnitteluun tarvitaan kovaa faktatietoa, mutta myös pehmeää ja kokemuksellista tuntemusta.
    Tutkija Pia Bäcklund on tutkinut muun muassa Vuosaari-liikkeen käyttämää retoriikkaa. Hänen mukaansa Suomessa vallitsee lähiöstigma, käsitys jonka mukaan lähiöissä on paljon ongelmia. Myös Vuosaari-keskustelussa on tullut esiin mammuttilähiön pelko.
    Bäcklund korostaa, että ihmisille itselleen käsitykset kaupunkiympäristöstä ovat epäilemättä todellisuutta. Jos ostoskeskuksessa uskotaan olevan huumeita, on vaikea väittää vastaan, vaikka rikostilastojen mukaan alue olisikin rauhallinen. Julkisuudessa kansalaisliike alkaa helposti edustaa kaikkien asukkaiden mielipidettä.

Retoriikka ratkaisee
Suunnittelijoiden on puolestaan helppo perustella päätöksiään sillä, että ne ovat asukkaiden toiveita. Bäcklundin mukaan voisi avoimesti myöntää, ettei kaikkien hyvää ole olemassa. ”Sanottaisiin, että nyt tehtiin hyvä ratkaisu lapsiperheille, mutta vanhuksille tai ulkomaalaisille ei tällä kertaa tehty mitään”
    Vaikka kansalaisia kuunnellaan yhä enemmän kaavoitusasioiden suunnittelussa, he eivät aina pääse vaikuttamaan niihin asioihin, joihin todella haluaisivat.
    Tutkija Vivi Niemenmaa Helsingin yliopiston maantieteen laitokselta arvosteli Helsingin paikallisagendatyötä siitä, että toimintamallit ja teemat oli päätetty jo ennen prosessin alkamista.
    ”Keskustelun lähtökohdaksi oli valittu se, miten Helsinki varautuu kasvuun. Ihmiset olisivat kuitenkin halunneet puhua siitä, onko kasvu mielekästä ja pohtia jopa aluepolitiikan keinoja”, Niemenmaa pohti.

Kaupunkitutkimus esiin
Maantieteen tutkija Topiantti Äikäs kuuluu Oulussa asiantuntijaryhmään, joka edistää keskustelua kaupungin yleiskaavoitustyöstä.
    Keskustelu ei ole kuitenkaan edistynyt. Äikään mukaan ryhmälle on esimerkiksi tuotu eteen erilaisia valmiita kaavoitusmalleja ja pyydetty sanomaan, mikä niistä on paras. Vaihtoehtojen suunnitteluun ryhmä ei osallistunut.
    ”Milloin kuntasektori alkaa hyödyntää lisääntymään päin ollutta kaupunkitutkimusta? Tutkijatkin voisivat omalta osaltaan kehittää yhteistyötä kuntien kanssa,” Äikäs ehdotti. o



ETUSIVULLE