Kommentti
Kati-Riikka Tuurala

Roskaaminen käy hengen päälle

Luonnossa pienikin muoviroska muuttuu helposti surmanloukuksi.

VAPPUNA pannaan elämä risaiseksi – juomat kurkkuun ja pullot mäsäksi. Perässä tulee siivekkäiden ja nelijalkaisten siivouskaarti, jolle voi vain toivoa hyvää tuuria sen kahlatessa lasinsirujen ja roskien joukossa.
    Lasin ja muiden terävien sirpaleiden ja sälöjen lisäksi myös aivan viattoman tuntuiset purkit, tölkit, narut, pussit ja muovinpalaset ovat vaarallisia eläimille. Eläimille roskat ovat yhtä vaarallisia näkyvillä kuin kasvillisuuteen peittyneinä. Lumen alla ne ovat kuin viritettyjä ansoja.
    Monien roskien vaarallisuus moninkertaistuu, kun ne joutuvat veteen. Vedessä lilluvat muovipussit, pienet irtokarkkipussit, muovirenkulat, -nauhat ja -narut, ilmapallot, vesipallot ynnä muut voivat joutua lintujen, kalojen ja nisäkkäiden mahaan. Ne nielevät niitä sekä vahingossa että tarkoituksella luullen niitä ravinnoksi.

Kohtalokkaat sixpackit. Juomatölkkien sixpack-renkaat kuuluvat roskista vaarallisimpiin. Kun eläin työntää päänsä sellaiseen, on loppu pitkällinen ja tuskaa täynnä. Muovirengas hiertää ihoa ja syöpyy vähitellen yhä syvemmälle. Sorsat saavat helposti muovisen renkaan nokkaansa ja pään ympärille rantavedessä pohjaa kaivellessaan.
    Vedessä ajelehtivien juomatölkkirenkaiden hajoamisen on laskettu kestävän 450 vuotta. Niinpä sixpack-renkaiden jokainen lenkki pitää aina leikata poikki. Kiitoksen eläinsuojeluteosta ansaitsevat ne panimot, jotka käyttävät pahvipakkauksia muovirenkaiden sijasta – kun kerran välttämättä pakata halutaan.

Muovi ei sula vatsassa. Joillain pilkkijöillä on paha tapa jättää siimoja jäälle. Maisemassa näkymätön siima on vuosien ajan vaarallinen ansa kaikelle liikkuvalle. Nokan, pään tai jalan ympärille kietoutunut siima hiertää, viiltää, kiristää ja hirttää. Koukkujen vaarallisuus ei tarvitse senkään vertaa selityksiä.
    Suomenlahden saaristosta löytyi viime vuosikymmenellä lukuisia harmaalokkeja, jotka olivat kuolleet jäätelöpuikkojen kääreiden tukittua niiden mahan ja nielun. Vaikka lokit ovat mestareita oksentamaan sulamattoman aineksen, eivät nekään pärjää muoville. Päällyksineen niellyt jäätelöt olivat peräisin sipoolaiselta jäätelötehtaalta. Vasta vuosien painostuksen jälkeen saatiin jätejäätelöiden käsittely siellä asianmukaiseksi.
    Maastoon jätetty hakkuupalstan merkkinaru on yhtä kuin ansalanka. Maassa liikkuvat kaupunkilinnut saavat helposti varpaiden ympärille kiristäviä langanpätkiä. Langanpätkien vammauttamin varpain paarustavia puluja olen jostain syystä nähnyt erityisen paljon Lontoossa.

Terä tappaa. Terävät esineet aiheuttavat haavoja ja jännevaurioita lemmikkien jalkoihin. Niellyt roskat taas voivat juuttua ruokatorveen, mahaan tai suolistoon, seurauksena tulehduksia, tukoksia ja ruuansulatuselinten puhkeamisia. Mielenkiintoiselta tuoksuvan säilykepurkin terävä reuna aiheuttaa haavoja kuonoon, ellei sitten kuono tai koko pää juutu purkin sisään. Haavat tulehtuvat ja vaativat usein pitkäaikaista hoitoa. Päällisin puolin vahingoittumattoman eläimen kuolinsyyksi paljastuu monesti elimistöön joutunut roska.
    Kun on kyse kotieläimestä, saadaan vammat ja vatsakalvontulehdukset yleensä paranemaan ja asiaankuulumaton esine poistetuksi. Toisin on luonnoneläinten laita. Ne menevät hiljaa kitumaan piiloonsa, eikä niitä todennäköisesti koskaan löydetä.

Kuolema kaatopaikalla. Kaatopaikoillakin liikkuu paljon eläimiä. Jokaiselle niistä, lajiin katsomatta, ovat roskien aiheuttamat vammat yhtä tuskallisia. Huuhkajilla ja muilla petolinnuilla todetaan usein jalkapohjissa kroonisia paiseita. Tämä niin kutsutut bumblefoot-sairaus saa yleensä alkunsa kaatopaikoilla, missä terävien peltipurkkien ja lasin seasta rottia pyydystävät linnut saavat jalkoihinsa haavoja, jotka sitten tulehtuvat, niin että eläin nääntyy nälkään.
    Suomessa ei tilanne onneksi ole sentään sellainen kuin Englannissa, missä karjaa ei voi paikoin lainkaan laiduntaa rantaniityillä, koska ne ovat niin täynnä meren tuomaa muoviroskaa, jota eläimet vahingossa nielevät kohtalokkain seurauksin.
    Yhteistä kaikille roskista johtuville onnettomuuksille ja kuolemantapauksille on se, että ne aiheuttavat eläimille pitkällistä kärsimystä ja tuskallisen kuoleman. Kaiken kukkuraksi jokainen tapaus on täysin turha, sillä jätteen oikealla käsittelyllä se olisi voitu välttää. Kotonakin roskat pitäisi käsitellä siten, ettei niistä aiheudu vaaraa kaatopaikan eläimille. o

Tiina Notko on Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen (SEY) eläinsuojelusihteeri. SEY:stä saa ilmaiseksi pikku monisteita roskien vaaroista ja vaarattomaksi tekemisestä (tiina.notko@sey.fi). Laminoituja minijulisteita "Kaikilla kulkijoilla ei ole kenkiä suojanaan" voi tilata yksittäin kiinnitettäväksi puihin erityisen suosituille juhlinta- ja pullonrikkomispaikoille.



ETUSIVULLE