Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 28.4.2000

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittaessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Runeberginkatu 5 B, 9. krs
00100 Helsinki
Fax: (09) 5860 4124
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
Kohtuutonta kritiikkiä

Ympäristöministeriössä paiskitaan lujasti töitä.

Luonnonsuojeluliiton Natura-projektivastaava Tapani Veistola väittää, että ”virkavaltaisuus ja taantumus rehottavat ympäristöministeriössä” (VL 14.4). Vuoden verran ministeriötä johtaneena haluan kommentoida muutamaa Veistolan väitettä.
     Suomen Natura-ohjelman laatimisen johdosta käyty keskustelu on välillä ollut harhaanjohtavaa ja aggressiivistakin. Tunnekuohuja voi ymmärtää, sillä ensimmäistä kertaa luonnonsuojelun historiassa maanomistajia kuultiin näin laajasti. Kävi ilmi, että monet maanomistajat saivat vasta Naturaa valmisteltaessa tietää maidensa kuuluvan johonkin suojeluohjelmaan, josta on päätetty vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten.
     Natura-prosessin edetessä tätä EU:n laajuista luonnonsuojeluohjelmaa koskeva tieto on lisääntynyt. On alettu ymmärtää, ettei Natura merkitse maiden joutumista ”naftaliiniin” ja että se voi tarjota myös taloudellisia mahdollisuuksia.
     Myös ympäristöhallinto on oppinut Naturasta paljon. On opittu, miten tärkeää on saada kaikki ymmärtämään luonnonsuojelun merkitys tuleville sukupolville ja että se on yhteinen asia – ei pelkästään ympäristöhallinnon ikioma megaprojekti.
     Veistola väittää, että ”ympäristövirkamieseliitti pelaisi mieluiten pelejään sisäsiististi muiden ministeriöiden kollegojen pullakahvipöydissä, kaukana kansalaisyhteiskunnan ympäristöhuolta kanavoivien luonnon etujärjestöjen selän takana”. Tämä on melkoisen kohtuuton väite. Veistola tietää oikein hyvin, että ympäristöhallinnon virkamiehet järjestivät lukuisia paikallisia ja alueellisia seminaareja, vastasivat palvelevan puhelimen kysymyksiin, keskustelivat maanomistajien kanssa, lähettivät materiaalia ja kirjeitä sekä tiedottivat eri tavoin sellaisille tahoille, joiden suunnitelmia tai tulevaisuutta Natura koskettaa.
     Tiedottamisessa olisi varmasti ollut parantamisen varaa, mutta Suomella ei olisi näin perusteellisesti valmistelua ehdotusta, joka on kestänyt komissionkin tarkastelun paljon Ruotsia paremmin, jollei valmisteluun olisi käytetty parasta asiantuntemusta ja kymmeniä tuhansia ylityötunteja. Myös sekä ympäristö- ja maanomistajien järjestöjen asiantuntemus on ollut suureksi avuksi.
     Veistola totesi, että ”Naturaa käsitelleessä EU-asiantuntijakokouksessa ympäristöministeriön virkamiehet vastustivat kaikkia ilmiselviäkin täydennystarpeita”. Totta kai ympäristöministeriön virkamiesten tehtävä on puolustaa komissioon päin pakettia, joka hallituksessa hyväksyttiin pitkän neuvottelun tuloksena lopulta yksimielisesti.
     Veistola esittää, että ministeriö kiistää lausunnossaan KHO:lle valtakunnallisten ympäristöjärjestöjen valitusoikeuden. Lausunnossa ympäristöministeriö ei kiistä valitusoikeutta, vaan toteaa, että ”vaikka valitusoikeutta ei voida säännösten perusteella pitää täysin yksiselitteisenä, ympäristöministeriö katsoo, että valituskirjelmien tutkittavaksi ottaminen vastaisi niitä periaatteita, joiden mukaisesti luonnonsuojelulainsäädännön uudistuksen yhteydessä laajennettiin kansalaisjärjestöjen valitusoikeutta.” Tämähän päin vastoin tukee ympäristöjärjestöjen valitusoikeutta.
     Veistolan mukaan ympäristöministeriön virkamiehet lobbaavat Naturan tulkintaohjeiden löysentämiseksi ja selittelevät parhain päin sitä, miksi luonnonsuojelua ei ole otettu huomioon eri asioissa. Tietooni ei tällaista ole tullut.
     Bristolin satamaa koskevassa EY-tuomioistuinkäsittelyssä, kuten muissakin EU-oikeusjutuissa Suomen hallitusta edustaa ulkoministeriö, jonka virkamies noudatti EU-ministerivaliokunnassa Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana päätettyjä ohjeita ja esitti, ”että kansallista ehdotusta tehdessään jäsenvaltio voi ottaa huomioon myös sen kaltaisia seikkoja kuin luontodirektiivin 2 artiklassa mainitut taloudelliset, sosiaaliset tai sivistykselliset arvot tai alueelliset ja paikalliset erityispiirteet, edellyttäen, että jäsenvaltio ei vaaranna luontodirektiiville asetettujen tavoitteiden toteutumista”.
     Vuoden ministerikokemuksella voin vakuuttaa, että ympäristöhallinnossa on tunteja ja henkilökohtaisia uhrauksia laskematta valmisteltu Naturaa parhaimman käytettävissä olevan tiedon ja diplomatian keinoin. Hallinnon historiasta tuskin löytyy monta vastaavanlaista, vuosien mittaista projektia, jossa yhden alan hallinnon hikeä olisi virrannut yhtä paljon. Pelkät hallituksen Natura-päätöksen asiakirjat veivät Valtioneuvoston linnassa kokonaisen huoneen. Natura-valituksiin tehtyjä vastineita lähti ministeriöstä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 20 hyllymetriä.
     Olen Veistolan kanssa samaa mieltä siitä, että poteroista ylös ja eteenpäin. Meidän kaikkien, niin hallinnon kuin järjestöjenkin, on aika kaivautua poteroista ylös. Luonnon ja ympäristön suojelua ei todellakaan edistetä parhaiten haukkumalla raskaimmin niitä ihmisiä, jotka hallinnossa eniten raatavat tämän asian eteen.

Satu Hassi
ympäristöministeri



ETUSIVULLE